oiskos aika päivitellä taas...

Joo, taas sitä aikaa on mennyt siitä, kun viimeksi kirjoittelin. En jaksa nyt päivästä päivään kertoa kaikkea, mutta täällä menee hyvin. Juuri puolisen tuntia sitten tultiin hostisän kanssa moottorikelkka-ajelulta ja oli aika huippua, varsinkin sitten kun tottuu meininkiin eikä tarvitse pitää kiinni niin kuin olisi elämä tai kuolema kyseessä. :-D melkoinen adrenaliiniryöppy oli vetää 140:ä kilometriä tunnissa vitivalkoista suoraa, en oikeasti odottanut, että mentäisiin sellaista vauhtia, joten kun hostiskä pisti lisää kaasua niin oli siinä mulla vähän ihmettelemistä. :-)

Ja onhan sitä jouluakin vietetty, mistäköhän aloittaisin. Tänä jouluna musakeikkoja on riittänyt siinä mielessä, että oon laulanut ja soittanut kahdessa kuorossa, koulun joulukuorossa ja tietenkin kirkon kuorossa. Koulukuoron kanssa käytiin laulamassa muutamassa eri vanhainkodissa ja tuli sitä vedettyä pari sooloakin suomeksikin. :-) Kirkkokuoron iso "keikka" oli näitten joulumessu jota vietettiin jouluaattona kymmeneltä illalla. Ihan hyvin laulettiin, mutta miksaaja oli aika hukassa ja näinpä ei ollut parhaat mahdolliset tunnelmat tämän keikan jälkeen... Messun jälkeen lähdettiin hostsiskon luokse, jossa oli tarjolla pikkupurtavaa ja lapset availivat lahjoja (hostperheeni viettää "joulua" vasta uutenavuotena, joten jouluna ei paljoa tapahdu). Joulupäivänä käytiin hodarilla hostisän äidin luona vanhainkodissa ja sen jälkeen ollaan oikeastaan vain rentouduttu kotona.

Alla myös muutama kuva jouluparaatista, jota käytiin katsomassa parisen viikkoa sitten. Pääsin itsekin poniajelulle alueen evankelisen kirkon papin kanssa, sillä "muukalaiset on aina kivoja". :-D Kylmä täällä on melkein koko ajan, vähän aikaa sitten herättiin kolmeenkymmeneenyhteen pakkasasteeseen, mutta niin kauan kun on hyvin pukeutunut niin pysyy lämpökin hyvin.

Suomi!! ;-)

Niille jotka on miettinyt, mitä ihmeen aamupalaa me tehdään koulussa. :-D Tämä 50 sentillä, kelpais mullekin Suomessa.

Yritän tehdä paremman kuvapostauksen tässä joululoman aikana ettei tämä blogi nyt kuole ihan pystyyn. :-D neljä kuukautta takana, kuusi vielä jäljellä. Tammikuussa kai olisi tarkoitus saada jo lentotiedot kotiin. Eikä. Sellaista se elämä on...

lina-lotta

-18 °C

Taas en pariin viikkoon ole mitään päivitellyt tänne blogiin, mutta ei siihen muuta syytä ole kuin ainainen ajanpula. Viime kahtena viikkona oon ollut menossa melkein joka päivä ja on sitä tullut täytettyä vuosiakin... :)

Kaksi viikkoa sitten messun jälkeen kuoronjohtaja kysyi, haluaisinko tulla samana päivänä katsomaan St-Jeanin järveä, minkä rannalla heillä on kesämökki ja tietysti hyväksyin tämän tarjouksen. Ihan syystä sanotaan, että Lac St-Jean muistuttaa merta;

Käytiin sitten minä ja kuoronjohtajan tytär käppäilemässä tuolla rannalla, minkä jälkeen syötiin ja lähdettiin katsomaan junnulätkää (jonka takia olen tänääkin pois koulusta, hostsisko hakee parin tunnin päästä ja lähdetään seuraamaan pojan turnausta!).

Tosiaan täytin viikko sitten vuosia ja mikäs sen parempi tapa viettää synttärit kuin suurkaupungissa, Quebec Cityssä. :) Lähdettiin sinnepäin perjantaina ja sinä iltana ei paljoa tehty, tilattiin pizzat ja illemmalla kävin kävelyllä hostisän kanssa vähän nähdäkseni kaupunginvilinää. Jostain syystä tuli mieleen Barcelona vaikkei näissä kahdessa kaupungissa ole oikeastaan mitään samanlaista. :D Lauantaina herättiin maltilliseen aikaan ja lähdettiin syömään aamupalaa hienoon aamupala/brunssiravintolaan, jonne hostvanhemmilla oli lahjakortti, ja saatoinpa maksaa yhteensä 25 dollaria aamupalasta mutta oli se sen arvoista;

Elikkäs uppomuna, lohta ja hollantilaiskastiketta, "le suèdois". :D Tämän jälkeen lähdettiin shoppailemaan hostsiskon kanssa joka tuntee muodin tosi hyvin ja oli kyllä paras shoppailuassistentti ikinä, sainpa mukaani ihan kivasti uusia vaatteita joulukautea varten. Lauantaina syötiin hyvin myös illalla, kun perhetutut tulivat kylään ja söin ensimmäistä kertaa elämässä raclettea. Ilta venyi aika pitkäksi ja joskus keskiyön jälkeen (okei, ei kuulosta hirveän myöhältä, mutta täällä meen melkein aina nukkumaan ennen kymmentä!) mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä lähdettiin hostveljentyttären 2-v synttäreitä viettämään, jossa en kyllä tuntenut melkein ketään ja oli vähän awkward olo kieltämättä, mutta oli taas ihan mukavaa tavata uusia ihmisiä ja maistoin uutta lihapataa jonka nimeä en kyllä enää muista, mutta joka oli Rimouskin versio tourtièresta. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut viikonloppu :)

Kylmyys on siis vallannut Saguenay Lac St-Jeanin ja parisen päivää sitten oli ensimmäinen "lumimyrsky", joka jätti jälkeensä ohuen lumikerroksen. Talvisin täällä kuulemma lämpötilat voivat romahtaa neljäänkymmeneen pakkasasteeseen. Eiköhän suomalainen sisu pidä lämpimänä. :D

Mulla on ollut tarkoitus ottaa kuvia mun koululounaasta näyttääkseni teille, mitä täällä syön, mutta enpä ole onnistunut kuin kerran ja tulipa oikein paras esimerkki;

Poutinea käydään siis aina silloin tällöin syömässä lounasvälkällä kylän ruokakaupassa, kun ei paljoa maksa ja hyvää on. :D Ajattelin tänne tullessani, että minäpäs en tuota syö viikoittain, mutta toisin kävi. Nyt pidetään pientä karkkilakkoa saksalaisen kanssa, sillä päivittäinen muffinssi 1,25 $ ei myöskään niin hyvää tee... ja sitten vielä kaikki suklaa, salmiakki, muut karkit. Joulua vielä odotellessa... :D

Liityin koulun joulukuoroon ja täällä yhtäkkiä aina mitä tulee musiikkiin, niin musta on tullut tosi "lahjakas", "uskomaton", "t'es vrrrrrraiment bonne!" jne jne jne, joo osaan säestää soinnuista krhm neljä vuotta vapaata säestystä takana, niin ei ole niin iso juttu mutta näille kyllä. Täällä on tosiaan iso juttu että osaan edes sointuja lukea, sillä nuotit nimetään Do, Re, Mi, Fa, Sol, La, Si eikä C, D, E, F, G, A ja B/H niinkuin meilläpäin, eli joku biisi menee vaikka Sol-duurissa. Joo. :D

Nyt tuli kunnon kilometripostaus taas, mutta jos olette tähän saakka jaksaneet lukea niin jee, kivaa. :) Joulu lähestyy kovaa tahtia ja katsotaan taas, milloin ehdin postailla. Toivottavasti pian.

À plus,

lina-lotta

Jean-Gauthierin Tiikerit koulun seinällä

sans attendre

Céline Dionin uusimman sinkun siivittämänä voisin yrittää taas vähän päivitellä kuulumisia tänne blogiin. Koulussa menee hyvin ja ranskasta tuli 72 %, eli ihan selvällä marginaalilla päästiin läpi! Täällä täytyy siis aina aineesta riippumatta saada vähintään 60 % kokeista ja muista töistä. Kieliperfektionisti kun olen niin mua tuo nyt ei ihan vielä tyydytä ja varsinkin esseestä (joka piti kirjoittaa passe simplessä) sain "vain" 66 prosenttia, mutta eiköhän tuo tuosta (ja uusi asia joka on alkanut mua ärsyttämään on tää ihana suomi/suomenruotsiaksentti josta haluan palavasti eroon! :)). Matikasta tuli 83 %, etiikasta 83 % ja pakollisesta kuviksesta 92 % ja niin edelleen, näillä mennään :)

Tosiaan Céline Dion julkaisi juuri uuden ranskankielisen albumin nimeltä Sans Attendre (Odottamatta) ja pari sunnuntaita sitten telkkarissa näytettiin kahden tunnin Céline-erikoislähetys, jota seurasi vajaat kolme miljoonaa quebeciläistä (kolmasosa väestöstä...!). Eli ihan kunnon stara on. Mitäs muuta täällä on tapahtunut. :D Mafiasotkuja selvitellään vielä aktiivisesti ja viime sunnuntaina vietettiin Jour du Souveniria, sotaveteraanien muistopäivää. Joulumainokset ovat löytäneet tiensä telkkariin ja kaikkialle muuallekin, ja Montréalissa kauhistellaan mahdollisen tulevan kaupunginjohtajan ranskantaitoja. Y fait frette. Kylmä siis alkaa olla...

Eli viettelen nyt torstaista sunnuntaihin "syyslomaa" ensimmäisen "jakson" loppumisen tähden, ja tänään ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa, joten olen siivonnut kylpyhuoneen ja soitellut selloa, ja nyt katselen The Artistia Mariannesuklaakonvehteja mussutellen (tackar mamma!). Eilen kävin Almassa vähän shoppailemassa norjalaisen ja saksalaisen kanssa ja tietenkin Tim Hortonsillakin käytiin Timbitsejä haukkaamassa, mutta kunnon shoppailut aion säästää ensi viikonlopuksi, kun lähdetään perjantaiaamuna ajelemaan Quebec Cityä kohti. Perjantaina on tosiaan mun synttärit, mutta katsotaan nyt, miten niitä vietellään. :) Täällä oon oppinut elämään niin päivä päivältä, että Suomessa tulee olemaan vaikeaa taas seurata jotain kalenteria. Ei ole mun ah niin suunnitelmallista viikko-ohjelmaa kyllä ikävä. Huomenna tulee täyteen kolme kuukautta Kanadassa ja on kyllä ollut kolme erikoisinta kuukautta ikinä, sitä luuli olevansa valmistaunut mutta täällä kaikki tulee päivänvaloon, ja huomaat olevasi ympäriolevista ihmisistä huolimatta ihan yksin. Yksin maailmalla. Ja se on aika sekä huikea että haikea fiilis. Toisaalta oon alkanut tuntea itseni melko sopeutuneeksi, ruoka ei yllätä, kielestä ymmärrän lähes kaiken, maan tavat ovat hallussa, koulu sujuu ja kavereita on. Jäljellä on seitsemän ja puoli kuukautta, tehdään niistä unohtumattomat. :)

Viime tiistaina ilmoittauduin koulun järjestämälle New Yorkinmatkalle! Toukokuussa tie suuntaa siis Isoon Omenaan viideksi päiväksi ja en malta odottaa, puoli vuotta niin kävellään Times Squarella, Brooklyn Bridgellä ja ihaillaan Vapaudenpatsasta. :)

Viime viikonloppuna kävin katsomassa hostsiskonpojan lätkämatsia Mashteuiatshissa, joka on siis intiaanireservaatti Robervalin lähellä. Urheiluhallikin oli perinteitä kunnioittaen koristeltu ihan hauskasti. Matsi tosin päättyi 4-2, mutta alkuperäisasukkaat olivat nopeampia ja vahvempia kuin vierailijat Almasta. :-)

Je suis très à l'aise à ce moment-là et je me sens pas mal adaptée. Maintenant je connais autre chose aussi; le bonheur. Je suis heureuse ici. Je commence à me sentir que le village où je reste, c'est mon village. C'est mon village, ma maison, mon école, mes amis, mon Canada.

lina-lotta

halloween

Kai sitä pitää jotain halloweenistakin kirjoittaa. Eli joo, täällä halloween on erittäin amerikkalaistunut ilmiö ja sitä vietettiinkin ihan kunnolla. Koulussa meillä oli vain kaksi ensimmäistä tuntia (jotka sattuivat olemaan kumpikin kokeita...) ja sen jälkeen vedettiin naamiaisasut päälle. Järjestettyä toimintaa oli monenlaista; tietenkin pukukilpailu ja kauhuleffoja, "kammokuja", kasvomaalausta ynnä muuta. Itse olin vetänyt päälle mustan mekon ja metallisenruskean viitan sekä vähän silmärajausta näyttääkseni noidalta/vampyyriltä/miltälieneekään. Päivän kohokohta oli kuitenkin jo blogissanikin mainitsemani hypnotisoija, oli kyllä kokemus. Ei mulla sinäänsä näkemys hypnoosista muuttunut, noin 200 henkilöstä 30-40 nukahti ja vain muutamalla todellakin toimi, mutta ei apua, ei oo naurattanut pitkään aikaan mikään niin paljon kun Michael Jackson-, Justin Bieber- ja saksalainen hävittäjälentäjä- imitaatiot, oli jotain niin älytöntä. :-D

Illalla vaikka olinkin herännyt 5.30 aamupalaa tarjoilemaan ja käynyt sulkapalloharkoissa koulun jälkeen niin olin luvannut siskonpojalle, että mennään keräämään karkkeja illemmalla eli Trick & Treateilemaan, ja en kadu ollenkaan! Ensinnäkin kotikyläni urheiluhalli oli muutettu isoksi kummitustaloksi ja koko paikka oli täynnä hirviöitä, teemahuoneita ja silmämunan muotoisia purkkapalloja sai koko ajan mukaansa. Sen jälkeen kierrettiin yhdessä koko kortteli ja täällä tosiaan ihmiset panostaa ihan kunnolla, itse en uskonut todellakaan saavani mitään karkkeja mutta tulinkin kotiin muovikurpitsa täynnä kaikenlaisia sipsipusseja, suklaapatukoita ja sokeripurkkoja. Pihat olivat kaikki koristeltuja ja jotkut olivat muuttaneet takapihansa halloweenluoliksi ja pukeutuneina sitten jakelivat karkkia.

Vietin siis onnistuneen halloweenin! Tänään kirkkokuoron illalliselle ja myöhemmin luultavasti toisiin halloweenjuhliin vaihtarikaverin luokse, aina jotain tekemistä ja siitähän mä tykkään. :-)

lina-lotta

i've got my moon boots on, yeah i'm a man on a mission

Ensinnäkin pahoittelen pitkää postaustaukoa, syitä tähän on monia. Ensinnäkin en enää tiedä mistä kirjoittaa, elämä täällä alkaa tuntua niin normalilta niin en enää esim. kulttuurieroihin paljon kiinnitä huomiota eikä tämä arki täällä oikeastaan ole niin erilaista. Samaan aikaan kun kaikki on erilaista. Toiseksi olen yrittänyt välttää koneella olemista aika paljon, ja huomaankin jo että ranska on alkanut sujua paremmin mitä vähemmän aikaa vietän esimerkiksi Facebookissa.

Viime viikonloppu oli kiva, perjantaina saksalaisvaihtari tuli meille viettämään leffailtaa ja Quebecissä asuva hostsisko tuli perheineen käymään. Syötiin hyvin (lihafondueta!) ja nää on vaan kaikki niin mukavia ihmisiä, varsinkin 2-v hostsiskontytär :-)

Sulkapallosta on tullut täällä aika iso osa mun elämää. Mulla on treenit kaksi kertaa viikossa ja sen lisäksi pakollisessa liikassa on nyt kunnon sulkkiskausi, kohta sulkkiskoe missä pitää osata kaikki eri lyönnit ja yksin- sekä kaksinpelin säännöt. Taisinpa pelata viisi kertaa sulkkista kolmen päivän aikana viime viikolla, hups. Ainakin pysyn kunnossa täällä roskaruoan luvatussa maassa! Nyt oon jo tottunu tähän ruokavalioon, mutta myönnettäköön että saapuessani tänne olin aika shokissa quebeciläisten ruokien ravintoarvoista, mutta nyt syön kaikkea, pas de problème. Tänäänkin ollaan sunnuntailounaaksi syöty sis ihan lounaaksi pannukakkuja ja vaahterasiirappia. :-)

Sainpa aikaseksi ottaa kameran kouluun mukaan ja tässä nyt pari kuvaa, ei mitään parhaita mutta ehkä noista nyt jotain näkee. Koulussa on kaksi isoa "aulaa", liikkasali ja ruokala/toinen liikkasali sekä lukuisia luokkakäytäviä. Oppilaita on siis se vajaat 500 ja tosiaan oltiin tässä parisen päivää sitten Quebecin suurimmassa päivälehdessä. Miksi? Noh, 6 secondaire II-poikaa (14-v) oli saanu mahtavan päähänpiston, että otetaanpa tässä vähän morfiinia koulupäivän aikana. Yksi oli ottanut 7 tablettia ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Että joo, ei tässä mitään, suurin juttu tässä oli että pikku kyläkoulu Jean-Gauthier pääs lehteen. :-D

http://www.lapresse.ca/le-quotidien/201210/25/01-4586830-de-la-morphine-pendant-les-cours.php

Vaikka oonkin alkanut tykätä tästä pikkukylästä paljon niin joskus on aina kiva päästä vähän pois, niin kuin eilen. Vietin koko päivän norjalaisvaihtarin kanssa, ja vaihtarisiskoja kun oltiin eikä oltu nähty kolmeen viikkoon niin juttua riitti, tulikin ilmi että meillä on ollu paljon samoja mietteitä näitten viikkojen aikana. Shoppailin myös kaikkea uutta kivaa ja jo joitakin joululahjoja... :-) Ja tietenkin oli pakko käydä Tim Hortonsissa missä nautiskeltiin kahvista ja Timbitseistä, jotka on sellasia pieniä rahkamunkkeja joita sitten ostetaan kymmenen, kahdenkymmenen tai neljänkymmenen erissä. Kymmenen riitti meille kahdelle oikein hyvin. :-)

Tänään oon taas soittanut selloa kirkossa ja huomisesta lähtien mulla alkaa joka päivä koulu 6.15. Kyllä, ei oo kirjotusvirhettä. Meiän koulussa alkaa päivittäinen aamupalatarjoilu ja avustan hostäitiä (joka on tästä vastuussa) siellä sitten, tapaan ihmisiä ja mun ei tarvitse aamupalasta maksaa 50 senttiä niin kuin muut. Eli tästä lähtien mulla on ainakin kaksi kertaa viikossa lähen 12 tunnin koulupäivä, eikä jostain kumman syystä haittaa yhtään. :-D

2 ja puoli kuukautta ohi, kahdeksan jäljellä. Aika menee liian nopeasti ja joskus tuntuu, etten mä tajua nauttia tästä kaikesta kunnolla. Mulla oli tässä parisen viikkoa sitten niin kuin ehkä täällä blogissakin näkyin pahempi kulttuurishokki kuin osasin ennakoida ja nyt kaikki alkaa tasaantumaan, tää alkaa tuntua mun elämältä enkä mä niin hirveästi ikävöi Suomeen. Joskus kyllä, esimerkiksi sitä vapautta mitä mulla ei täällä oo, mutta kaiken kanssa oppii elämään, kaikkeen sopeutuu, ja sitä se vaihtarius on. Joissakin blogeissa on vain hehkutusta hehkutuksen perään, mutta totuus on, että tää on vaan elämää ja elämä ei oo koskaan täydellistä. :-) hostäiti varoitteli vähän että marraskuu ei koskaan oo helppo kuukausi vaihtareille ja nyt aion niin panostaa täällä olemiseen ja kaveerata oikein kunnolla paikallisten kanssa. Viime viikko oli niiden kannalta tosi jees, oon puhunu paljon paikallisille ja eiköhän tää tästä.

Ens viikolla on halloween ja näkisitte tän kylän, ihan täynnä koristeita, niin hullua. Keskiviikkona puolet koulupäivästä on omistettu halloweenin viettämiseen ja illalla meen varmaan hostsiskonpojan kanssa keräämään karkkeja! :-D yritän ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja teillekin näyttää.

salut (tai bye niin kuin quebecissä sanotaan)
lina-lotta

hösten kom

Noniin ihan mahtavaa, lajittelin satoja täällä ottamiani kuvia ja Picasa tuli sitten siihen lopputulokseen, että olisi parasta poistaa mun nettikuva-albumi kokonaan ja tietenkin sain vähän päivitellä kymmeniä vanhoja blogipostauksia. Jee.

Syksy on saapunut Québeciinkin ja kävin viime maanantaina kuvailemassa kylää. Kylmyys puskee jo päälle, nollaraja saavutettiin aikoja sitten ja tänä aamuna heräsin lumen peittämään näköalaan. Eli ensilumi lokakuun puolessavälissä, how nice. Voin vaan kuvitella kylmät -40 °C-aamut koulubussia odotellessa, kuulemma meidän koulu on se hullu koulu, joka pitää ovensa auki pakkasesta huolimatta vaikka suositus onkin, että 28 pakkasasteen alittuessa jäädään kotiin... :-)

jalkapallokenttä

Oon nyt käynyt nelisen kertaa keilaamassa ja hauskaa on, vaikka olenkin porukan huonoin, keskiarvo taitaa olla siinä kahdeksankympin maissa :-D koko porukka on toisaalta tosi kannustava ja useimmiten ihan hyvällä fiiliksellä niitä keiloja kaadellaan.

Halloween on täällä ihan tosi iso juttu ja meidänkin kylässä järkätään talojen koristelukilpailu. Hulluna ihmiset jaksaa panostaa ja en oo kyllä ennen nähnyt niin paljon isoja nukkeja, kurpitsoja ynnä muuta sälää ihmisten etupihoilla. Koulussakin multa on jo pariin kertaan kysytty miksi aion pukeutua ja vastaus on yhä ei aavistustakaan. En oikein pakatessani tänne tajunnut ottaa naamiaisasusteita mukaani, eli katotaan millä mennään. :-D

Päässä soi Brenda Russellin Piano In The Dark, istuskelen hostsiskonpojan huoneessa (hostvanhemmat ovat työmatkalla eli asun viikonlopun täällä) ja mietiskelen. Helppoja nämä viime viikot eivät ole olleet ja oonkin oppinu itsestäni yhtä sun toista. Täällä tulee niin paljon selkeämmin esille omat vahvuudet ja heikkoudet, varsinkin kun ei ole omaa äidinkieltä, millä pystyy ilmaisemaan itseään huolettomasti. Toisaalta sanotaan aina, että mikä ei tapa, vahvistaa. Ja nyt jos jollakulla on huoli että täällä kaikki ei ole hyvin, niin ei ole, kaikki on vallan mainiosti mutta sanotaan että ensi-ihastukseni on sammunut ja nyt täytyy löytää se hehku uudestaan. Ja onhan tässä vielä mukavasti aikaa jäljellä. :-)

lina-lotta

weekend

Täällä on thanksgiving-viikonloppu meneillään eli ylimääräistä lomaa quebeciläisille ja ei täällä nyt paljoa tapahdu. Sain luettua mun 450-sivuisen ranskankielisen romaanin loppuun ja ymmärsin jopa tarinan! Mantsassa oli pistari Kanadan kartasta ja hyvin taisi mennä, ja sain ranskansanelusta (kyllä, viikoittainen sanelu secondaire 5:llä!) 16/20, eli 80 % ! Oon todella tyytyväinen ja opettajakin kirjoitti saneluvihkoon "vakuuttavaa! Olet todella lahjakas." Suomeksi tietenkin. :-D

koulupiha sulkkistreenien jälkeen, tänne ne kaikki koulubussit aina ilmestyy 

ranskantunnilla

Perjantai sujui chillailumeiningeissä kotosalla ristisanoja tehden ja lueskellen sekä leikkien hostsiskonlapsien kanssa. Tällä viikolla koti-ikävä on pysynyt ihan loitolla vaikkakin maailman tyhmimmät asiat saavat Suomen mieleen, tosin hyvällä tapaa. Senkin voin kertoa että vaikka aina ei ole helppoa olla täällä ja pieninkin asia voi tuntua hetkittäiseltä maailmanlopulta niin kertaakaan ei oo tehny mieli lähteä kotiin ja täällä eletään päivä kerrallaan, sen oon oppinut kulttuurista. Edes seuraavasta viikosta ei puhuta saati huomisesta (sain esimerkiksi ihmetteleviä katseita hostvanhemmilta kun kysyin, tapahtuuko seuraavana viikkona mitään erityistä.), vaan nykyhetkellä on merkitystä. Ja Occupation Doublella, älyttömän viihdyttävä tosi-tv-sarja johon oon jäänyt koukkuun ja jota katotaan aina porukalla. Paitsi että norjalainen vaihtarisisko häippäsee uuteen perheeseen kohta niin jään tänne ainoaksi lapseksi. (Taustatietoja niille jotka ei tiennyt niin norjalaisen ensimmäinen perhe ja vaihtari ei sopinu yhteen ollenkaan niin tuli tänne aluevalvojalle vajaa kuusi viikkoa sitten ja nyt muuttaa omaan lopulliseen hostperheeseen.)

Mun pitää nyt ryhdistäytyä ja aina ottaa kamera mukaan kun mennään jonnekin. Ensinnäkin olisi pitänyt ottaa kuva eilisestä poutinesta joka oli meidän palkkio pienistä siivoushommista kotona (se oli valtava varmaan 1000 kalorin pommi, herkullinen toki!), ja Peribonka-joesta jonka rannalla käytiin ihailemassa lokakuista ruskaa. Illemmalla meidät oli kutsuttu periquebeciläisiin perhejuhliin juhlistamaan jonkun hostäidin sukulaisen lähtöä rauhanturvaajatöihin Afghanistaniin, ja tarjolla oli tietenkin tourtièreä (vähän niinkuin pyttipannu uunissa), sandwichejä, vihanneksia+dippiä ja täytekakkua. Ensin juotiin, sitten syötiin ja juotiin ja viimeiseksi syötiin, juotiin ja laulettiin karaokea. Ei hostäitikään saanut mua laulamaan ja olisin kyllä ollut pulassa sillä porukka lauleskeli pääosin vain quebeciläistä iskelmää. Jes. :-D

Tänään kävin messussa soittamassa ja laulamassa kuoron kanssa ja sen jälkeen ollaan käyty ostoksilla ja subilla, täällä päivän subi -aterian limuineen ja kekseineen saa 6,40 dollarilla eli viidellä eurolla. Ei paha. Oli tarkoitus mennä katsomaan leffaa paikallisen kaverin luokse (niitäkin alkaa näin löytyä!) mutta jostain syystä nyt ei käy, niin jää toiseksi kerraksi. Iltaan taitaa kuulua sellaiset 4 tuntia telkkaria ja huomenna saa taas nukkua, Suomessakin taitaa syysloma joillakin olla?

Kymmenen päivän päästä tulee kaksi kuukautta täyteen täällä, viidesosa vuodesta jo ohi ja elämä on vasta alkamaisillaan täällä. Niin outoa. Outoa on myös että täältä lähdetään joskus sitten kotiin.

lina-lotta

viekää minut sinne missä hän on, lautturi kuule mitä mä toivon

Viime viikko oli kyllä mun masis-koti-ikäväviikko. Voin syyttää itteänikin, sillä PMMP:n ja Leevi and the Leavingsin kuuntelu ei kyllä edesauta koti-ikävää joskin auttoi mua hölkkäämään puoli tuntia liikkasalin ympäri. Oho. Torstai oli pahin, ihan kaikki pikkuasiat laukaisi koti-ikävän ja Projet integrateurissa tein esimerkkityötä - Suomesta. Olipas hyvä valinta. Ja kyllähän kaikki tietää, että silloin kun on vähän surullinen mieli niin pienimmätkin kommentit ja ranskankorjaukset ärsyttää joskus itkupisteeseen saakka. Syitä koti-ikävään on tietenkin monia. Tää pieni paikkakunta alkaa näyttää huonot puolensa, koulu on todellakin joskus ärsyttävä paikka  erilainen, kaverit ja muut tutut on aika vähissä ja muutenkin väsyttää vaikka tuleekin jo seitsemän viikkoa täyteen. Mutta jaksan pysyä positiivisena, ranska on oikeasti kehittynyt ja kaikki sanoo että sitten kun kielen taitaa sujuvasti niin se vuosi vasta alkaa, kaveritkin tulee helpommin ja elämä täällä näyttää todellakin parhaimmat puolensa.

Sulkkistreenit on tosin menny tosi hyvin ja liityin (vähän vahingossa mutta kuitenkin) kirkkokuoroon! Siellä oltiin tosi kilttejä mulle ja huomenna taas treenit. Heräsin tietenkin sunnuntaiaamuna 7.20 jotta ehtisin tuntia myöhemmin alkaviin messua edeltäviin kuorotreeneihin :-) täällä kirkko on katolinen ja ihmiset niiasivat kirkkoon tullessa mutta messu ei muuten poikennut hirveästi suomen luterilaisista messuista. Ehtoollisella ei ollut viiniä mutta en sitten tiedä onko tuo ihan normi täällä vai ei.

Lauantaina tehtiin shoppailureissu Chicoutimiin, joka sijaitsee vajaa tunnin päässä täältä. 250 dollaria taisin tuhlata kahteen takkiin, talvikenkiin, paitaan ja sulkapallomailaan. Ensin käytiin ostoksilla Costco:ssa jonka kokoon en ole oikein vieläkään tottunut, syötiin puolentoista dollarin hodarit ja jatkettiin matkaa. Hostäiti osti myös Marie-Main uusimman levyn (Quebecin Star Academy-menestyjän neljäs popalbumi) jota sitten kuunneltiin autossa, ja tarkotuksena on että kuuntelen biisejä ja luen sanoja oppiakseni lisää ranskaa. Muutenkin oon huomannut että oon paremmalla tuulella kun oon kuunnellut tai kuuntelen ranskankielistä musiikkia. :-)

Costco!

Uudet kengät, 80 $

Vierailtiin myös perheessä jonka oli tarkoitus ottaa meksikolaisvaihtari kolmeksi viikoksi asumaan mutta samainen poika asuu vieläkin perheessä kolme vuotta myöhemmin ja suorittaa opintoja täällä jäädäkseen Quebeciin asumaan, Meksikoon kun ei halua palata.

Huomenna taas kouluun, liikkaa, kuvista, matikkaa, lisää liikkaa ja etiikkaa mulla taitaa olla. Ruska on todella kaunis täällä vaikka vasta lokakuussa on kuulemma parhaimmillaan. Minä ja koris ei oikein mennä yhteen. Hostäidin lasagne sulkkistreenien jälkeen on hyvää. Kouluruoka on kallista. Mulla menee ajatukset ristiin. Näin unta ranskaksi viime viikolla. Mun sänky on leveä ja tarpeeksi kova ettei selkä tule kipeäksi. Koti-ikävää ei voi koti-ikäväksi kutsua sillä kotihan on täällä. Juuri nyt ainakin.

lina-lotta

p.s. lycka till MGP-finalister, lyssnade era bidrag och riktiga godingar finns det ju bland alla fina låtar! Blir nog inte av att se på finalen härifrån men jag bongar er senare på YouTube hoppas jag. En gång (två gånger...) MGPare, alltid MGPare. :-)

helt perusmeininki

Ei mulla oikeastaan ole mitään uutta kirjoitettavaa. Eilinen alkoi katastrofaalisesti, kun olin unohtanut herätyksen ja 25 minuuttia ennen lähtöä norjalainen vaihtarisisko tuli herättämään. Kun olimme jo lähtemässä ja olin unohtanut lounaan omaan huoneeseen olin kompastua rappusissa mutta satuin myös kaatamaan jonkun ihme koriste-esineen ja yhtäkkiä lattialla olikin paljon vettä ja kiviä. Jätin huonolla omallatunnolla hostäidin siivoamaan aamuseitsemältä ja toivoin todella, etten olisi rikkonut mitään arvokasta. Kotiin tullessani olin valmistellut anteeksipyyntöäni koko bussimatkan ajan mutta hostäiti vain naureskeli ja sanoi ettei haitannut ja että hän olisi muutenkin heittänyt tämän jonkin esineen pois. Helpolla selvittiin siis :-) Vaihtarisisko meni eilen uuteen kouluun ja tykkäsi kovasti, eli nyt meitä on vaan minä ja saksalainen vaihtari mun koulussa.

Ranskantunnilla saatiin tänään arvosanat suullisesta työstä (Arto Paasilinna-esitelmästä) ja hah, 67 % sieltä tupsahti (täällä siis ovat arvosanat prosentteina, joten tietenkin sataan tähdätään!). Järjestö kai vaatii kaikkien arvosanojen olevan koko ajan yli 60 % mutta joo. :-D Kyllä tuo tuosta vielä paranee! Englannissa taas maikka raivosi 25 minuuttia kuinka me oppilaat aina pölötetään liikaa ja kuinka meidän pitäisi ottaa vastuuta enemmän ja lounastauolla tein hyvän päätöksen ja liityin mukaan vuosikirjakomiteaan, saanpa lisää tekemistä! Ja opin tuntemaan ihmisiä paremmin. Etiikassa tehtävänä oli luoda oma jumala. Ja ehkä vähän analysoida. Joo, mulla ja saksalaisella oli (taas) hymyilemisen aihetta.

kirja-arvostelua varten, oon lukenu jo yli sata sivua ja ymmärrän, omg!

kaikilla oppilailla on omat henkilöllisyyskortit jolla saa lainattua kirjoja kirjastosta ja tunnistettua itsensä aamuisin koulubussissa. ei oo ees niin huono kuva musta hahah :-D

En ihan tiedä mihin aikaan, mutta tänään olisi tarkoitus vielä illemmalla mennä soittamaan kirkkokuoron harkkoihin! Treenataan joulua varten Charles Gounodin Ave Mariaa ja ihan hauska vähän tätä vanhaakin juttua tehdä. Ja mun salmiakit loppu kesken tänään, ellen löydä hostperheen piilottamia jostakin, hahah. :-D

à plus, lina-lotta

p.s. Eilen kylän ala-asteen lapset pidettiin sisätiloissa récrén aikaan, sillä kylässä liikkui karhu(npentu eli myös äitikarhu lähistöllä). tervetuloa kanadaan siis

hämmentävän tavallista

Tää viikko on menny aika suunnitelmien mukaan. Koulussa on jo jonkin verran tuttuja ja moikattavia enkä voi sanoa saaneeni kavereita vielä kolmen viikon jälkeen, mutta ei siinä mitään! Kyllä ne ajallaan tulee kunhan vaan ranskakin parantuu ja jaksaa yrittää olla osa porukkaa vaikkei tajua Lac St Jeanin murteesta mitään. Englannissa ollaan kirjotettu kesälomasta vähintään 150 sanaa (krhm 399 krhm), ranskassa aletaan lukea kirjaa kirja-arvostelua varten, matikassa opitaan piirtämään epäyhtälöistä muodostettuja monikulmioita ja mantsassa ollaan tehty tehtäviä liittyen erinäisiin ekologisiin katastrofeihin. Liikassa oon hölkännyt, minä sydänvikainen ei-koskaan-melkein-liikkaa 20 minuuttia liikkasalin ympäri ja vaikkei tuo nyt saavutukselta vaikuta niin olin yllättynyt itsekin, ja kuviksessa oon öljypastelliliiduilla maalaillut hedelmiä. Ihan perus meininki siis täällä.

Keskiviikkona mulla alkoi sulkapallo ja se on kyllä tosi kivaa, vaikka ollaankin vaan 5 pelaajaa ja kaikki muut on secondaire I-III:lla ja minä vitosella. Muuttui sekin laji vaikeaksi heti kun alettiin keskittyä tekniikkaan mutta on se kyllä niin hauska laji ja pelatessa tulee hiki, mikä tekee mulle hyvää tässä roskaruoan luvatussa maassa :-) Täytyykin ostaa oma maila sillä koulun mailat on mitä on. En myöskään tiedä, pystynkö osallistumaan turnauksiin sillä en oo Kanadan kansalainen niin on vähän epäselvää, saako omaa koulua edustaa.

Eilen sitten oli tarkoitus mennä pelaamaan jääkiekkoa, josta myös hehkutin täällä ja ehtivät jotkut jopa vähän huolestua mutta älkää huoliko, sillä en minä jääkiekkoa aloittanut vaan keilauksen! :-D Olin niin mitä hittoa kun mentiin keilahalliin ja olinkin hehkuttanut hostvanhemmille etten oo pelannu jääkiekkoo ennen niin kai ne vieläkin luulevat että oli mun eka kerta (mikä lieneekin osittain totta, muutaman kerran oon käyny keilaamassa ennen että en todellakaan ole mikään mestari!) ja huonosti meni, mutta hauskaa oli ja pääsin tapaamaan uusia kyläläisiä. Tietenkin myös koulubussinkuljettajat keilaavat :-) Mutta miksi tällainen väärinymmärrys? Ranskaksi pelata jääkiekkoa - jouer au hockey ja keilata - jouer aux quilles ja molemmat lausutaan samalla tavalla, ainakin täällä (ja norjalainen vaihtarisiskokin luuli samaa). Tää näitten murre aiheuttaa kyllä sekaannuksia ja oonkin oppinut täällä paljon uusia sanoja ja tapoja muodostaa lauseita joista ei ranskantunneilla oo ollu mitään puhetta! :-D

Huomenna on ensimmäinen tän alueen 14 vaihtarin tapaaminen, jota ootan innolla. Aiotaan ehkä leipoa korvapuusteja jos se hostäidille/aluevalvojalle käy ja muutenkin kivaa tavata muita vaihtareita ja vähän vaihtaa ajatuksia. Joskus on hetkiä, kun haluaisi vain lukittautua huoneeseensa, mässätä salmiakkia ja kuunnella PMMPtä tai Finlandiaa niinkuin me sisäänpäinkääntyneet suomalaiset tehdään mutta täällä sellainen ei vaan käy päinsä ja pitää vain hymyillä ja olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Ikävä tulee juuri hetkittäin, esimerkiksi kun päivälliseksi syödään lohta ja perunamuusia (juustokuorrutteella mutta kuitenkin) ja kerrankin maku on tuttu. Suomalainen. Tai kun hostsiskon perhe on iloisena käpertynyt suureen kasaan telkkarin eteen kiireisen päivän jälkeen, siinä on jotain tuttua. Tai kun oon hyppinyt tunnin hostsiskonveljen kanssa trampoliinilla ja leikkinyt Lego Ninjago -monstereita ja laskeudun makuulle katsomaan auringonlaskun siivittämiä pilviä. Se on kai tätä suomalaista melankoliaa.

Nyt ei valitettavasti ole kuvia mutta ehkä seuraavan kerran sitä enemmän,

lina-lotta

p.s. Pitää tehdä postaus näitten musiikkikulttuurista mutta tässä vähän makupalaa mitä täällä radiossa soitetaan;

kuukaudessa olen oppinut...

...sanomaan merci, merci, merci, merci...

...syömään pikaruokaa päivittäin ja jopa pitämään ajatuksesta

...että autolla mennään kaikkialle, jopa hakemaan postit 100 metrin päästä

...että ostokset tehdään isoissa erissä.

...tilaamaan subin ranskaksi, asia jota en osaa edes suomeksi tehdä

...että jääkiekko on täällä iso juttu.

...reagoimaan kun huudetaan "Lina!".

...hymyilemään. Aina.

...että ruokapöydässä pitää ylläpitää jopa täysin tyhjänpäiväistä keskustelua.

...katsomaan jokaikistä tv-sarjaa ranskaksi dubattuna, eikä se edes enää häiritse

...syömään peanut butteria ja hilloa leivän päällä

...ettei poliitikkoihin Québecissä kannata luottaa.

...että harvat harrastavat musiikkia. Tai puhuvat englantia.

...että myös 2000 asukkaan kylä voi muistuttaa kaupunkia

...ja että 30 000 asukkaan kaupunki ei muistuta kaupunkia ollenkaan.

...ilmaisemaan itseäni en français, même si c'est un petit problème encore... mutta juuri nyt, vaikka osaankin englantia vielä paremmin, aloitan aina luonnostaan ranskaksi.

...Angry Birdsien olevan täällä erittäin. Erittäin suosittuja.

...että koulu on tosi helppoa, silloin kun ymmärtää.

...rakastamaan tätä paikkaa.

fiiliskuva Softlandingin hellepäiviltä. Nyt täällä on jo kylmä...

lina-lotta

p.s. Tämä tyttö aloittaa jääkiekon! Ja pääsee jumalanpalveluksiin soittamaan selloa :-)

4 weeks down, quite many to go

Huomenna tulee täyteen 4 viikkoa täällä Kanadassa. Huh! Enimmäkseen oon ollu täällä tosi hyvällä tuulella, tulee niitä huonojakin päiviä mutta kaikesta selviää :-) Päivä päivältä puhun enemmän ranskaa et écrire français c'est pas un problème je pense!

Viime viikonloppuna käytiin hostvanhempien kanssa Québecissä sukuloimassa, Tää ranskani taso on silti sellaista luokkaa, että tajuan useimmiten puoli totuutta ja mulle valkeni samana aamuna että joo, asutaan asuntovaunussa 4 päivää. Ekaksi olin vähän että jaa, mutta oli oikein kivaa tavata uusia ihmisiä ja tietenkin tuli sellainen "perhe"-fiilis kun asuttiin samassa huoneessa kokonainen viikonloppu host-vanhempien kanssa. Käytiin myös muutamassa jättitavaratalossa ja ei huhhuh. Liian suurta mulle pienelle suomalaiselle. :-D

Koulussa menee hyvin, vaikka oikeasti tulee usein sellainen tunne, että mitäköhän me tehtiin tunnin aikana? Ei mitään... :-D Ussassa saatiin paperi, jossa oli 30 kysymystä joihin piti vastata kirjallisesti, jaiks! No, eipä siinä mitään kun kysymykset oli lainattu suoraan kirjasta ja niihin piti ehkä viimeistellä yksi puuttuva sana. Ei näin Suomessa? Oikeastaan kaikki aineet täällä on helppoja, paitsi ranska joka on pelkkää siansaksaa varsinkin kun luetaan jotain hienoa tekstiä sanavarastoineen, ja huomenna ois takotus pitää pienehkö suullinen esitelmä Arto Paasilinnasta. Odotan innolla! :-D

Mutta tosiaan, ei iloa ilman surua, eikun? Mulla on kaks eri liikkakurssia ja toisesta en tykkää sitten yhtään. Myös on ikävä Suomielämää, sitä helppoutta jonka saa aikaan joukkoliikenne (joskin harvalti toimiva talvisin), ruoka, rutiinit... kyllä mä oon hyvin sopeutunut tänne, ruokakulttuuri ei tuota mitään ongelmia (paitsi ehkä jokuisia lisäkilojenalkuja...) ja elämä on helppoa ja ihanaa, mutta silti iskee joskus sellainen outo tunne, että hei, mä voisin olla Suomessa eikä mun tarvitsisi koko ajan panostaa helv*tisti normielämään. Toisaalta pienet ilot on parhaita iloja ja tänäänkin mut ja toinen vaihtari kutsuttiin kattomaan leffaa lauantai-iltana :-)

Vielä kuvia viime ajoilta, lähinnä Québecin reissulta;

Huomenna taas normiherätys 6.20 ja kouluun... ps. täällä ei oo läksyjä.

lina-lotta