weekend

Täällä on thanksgiving-viikonloppu meneillään eli ylimääräistä lomaa quebeciläisille ja ei täällä nyt paljoa tapahdu. Sain luettua mun 450-sivuisen ranskankielisen romaanin loppuun ja ymmärsin jopa tarinan! Mantsassa oli pistari Kanadan kartasta ja hyvin taisi mennä, ja sain ranskansanelusta (kyllä, viikoittainen sanelu secondaire 5:llä!) 16/20, eli 80 % ! Oon todella tyytyväinen ja opettajakin kirjoitti saneluvihkoon "vakuuttavaa! Olet todella lahjakas." Suomeksi tietenkin. :-D

koulupiha sulkkistreenien jälkeen, tänne ne kaikki koulubussit aina ilmestyy 

ranskantunnilla

Perjantai sujui chillailumeiningeissä kotosalla ristisanoja tehden ja lueskellen sekä leikkien hostsiskonlapsien kanssa. Tällä viikolla koti-ikävä on pysynyt ihan loitolla vaikkakin maailman tyhmimmät asiat saavat Suomen mieleen, tosin hyvällä tapaa. Senkin voin kertoa että vaikka aina ei ole helppoa olla täällä ja pieninkin asia voi tuntua hetkittäiseltä maailmanlopulta niin kertaakaan ei oo tehny mieli lähteä kotiin ja täällä eletään päivä kerrallaan, sen oon oppinut kulttuurista. Edes seuraavasta viikosta ei puhuta saati huomisesta (sain esimerkiksi ihmetteleviä katseita hostvanhemmilta kun kysyin, tapahtuuko seuraavana viikkona mitään erityistä.), vaan nykyhetkellä on merkitystä. Ja Occupation Doublella, älyttömän viihdyttävä tosi-tv-sarja johon oon jäänyt koukkuun ja jota katotaan aina porukalla. Paitsi että norjalainen vaihtarisisko häippäsee uuteen perheeseen kohta niin jään tänne ainoaksi lapseksi. (Taustatietoja niille jotka ei tiennyt niin norjalaisen ensimmäinen perhe ja vaihtari ei sopinu yhteen ollenkaan niin tuli tänne aluevalvojalle vajaa kuusi viikkoa sitten ja nyt muuttaa omaan lopulliseen hostperheeseen.)

Mun pitää nyt ryhdistäytyä ja aina ottaa kamera mukaan kun mennään jonnekin. Ensinnäkin olisi pitänyt ottaa kuva eilisestä poutinesta joka oli meidän palkkio pienistä siivoushommista kotona (se oli valtava varmaan 1000 kalorin pommi, herkullinen toki!), ja Peribonka-joesta jonka rannalla käytiin ihailemassa lokakuista ruskaa. Illemmalla meidät oli kutsuttu periquebeciläisiin perhejuhliin juhlistamaan jonkun hostäidin sukulaisen lähtöä rauhanturvaajatöihin Afghanistaniin, ja tarjolla oli tietenkin tourtièreä (vähän niinkuin pyttipannu uunissa), sandwichejä, vihanneksia+dippiä ja täytekakkua. Ensin juotiin, sitten syötiin ja juotiin ja viimeiseksi syötiin, juotiin ja laulettiin karaokea. Ei hostäitikään saanut mua laulamaan ja olisin kyllä ollut pulassa sillä porukka lauleskeli pääosin vain quebeciläistä iskelmää. Jes. :-D

Tänään kävin messussa soittamassa ja laulamassa kuoron kanssa ja sen jälkeen ollaan käyty ostoksilla ja subilla, täällä päivän subi -aterian limuineen ja kekseineen saa 6,40 dollarilla eli viidellä eurolla. Ei paha. Oli tarkoitus mennä katsomaan leffaa paikallisen kaverin luokse (niitäkin alkaa näin löytyä!) mutta jostain syystä nyt ei käy, niin jää toiseksi kerraksi. Iltaan taitaa kuulua sellaiset 4 tuntia telkkaria ja huomenna saa taas nukkua, Suomessakin taitaa syysloma joillakin olla?

Kymmenen päivän päästä tulee kaksi kuukautta täyteen täällä, viidesosa vuodesta jo ohi ja elämä on vasta alkamaisillaan täällä. Niin outoa. Outoa on myös että täältä lähdetään joskus sitten kotiin.

lina-lotta