hämmentävän tavallista

Tää viikko on menny aika suunnitelmien mukaan. Koulussa on jo jonkin verran tuttuja ja moikattavia enkä voi sanoa saaneeni kavereita vielä kolmen viikon jälkeen, mutta ei siinä mitään! Kyllä ne ajallaan tulee kunhan vaan ranskakin parantuu ja jaksaa yrittää olla osa porukkaa vaikkei tajua Lac St Jeanin murteesta mitään. Englannissa ollaan kirjotettu kesälomasta vähintään 150 sanaa (krhm 399 krhm), ranskassa aletaan lukea kirjaa kirja-arvostelua varten, matikassa opitaan piirtämään epäyhtälöistä muodostettuja monikulmioita ja mantsassa ollaan tehty tehtäviä liittyen erinäisiin ekologisiin katastrofeihin. Liikassa oon hölkännyt, minä sydänvikainen ei-koskaan-melkein-liikkaa 20 minuuttia liikkasalin ympäri ja vaikkei tuo nyt saavutukselta vaikuta niin olin yllättynyt itsekin, ja kuviksessa oon öljypastelliliiduilla maalaillut hedelmiä. Ihan perus meininki siis täällä.

Keskiviikkona mulla alkoi sulkapallo ja se on kyllä tosi kivaa, vaikka ollaankin vaan 5 pelaajaa ja kaikki muut on secondaire I-III:lla ja minä vitosella. Muuttui sekin laji vaikeaksi heti kun alettiin keskittyä tekniikkaan mutta on se kyllä niin hauska laji ja pelatessa tulee hiki, mikä tekee mulle hyvää tässä roskaruoan luvatussa maassa :-) Täytyykin ostaa oma maila sillä koulun mailat on mitä on. En myöskään tiedä, pystynkö osallistumaan turnauksiin sillä en oo Kanadan kansalainen niin on vähän epäselvää, saako omaa koulua edustaa.

Eilen sitten oli tarkoitus mennä pelaamaan jääkiekkoa, josta myös hehkutin täällä ja ehtivät jotkut jopa vähän huolestua mutta älkää huoliko, sillä en minä jääkiekkoa aloittanut vaan keilauksen! :-D Olin niin mitä hittoa kun mentiin keilahalliin ja olinkin hehkuttanut hostvanhemmille etten oo pelannu jääkiekkoo ennen niin kai ne vieläkin luulevat että oli mun eka kerta (mikä lieneekin osittain totta, muutaman kerran oon käyny keilaamassa ennen että en todellakaan ole mikään mestari!) ja huonosti meni, mutta hauskaa oli ja pääsin tapaamaan uusia kyläläisiä. Tietenkin myös koulubussinkuljettajat keilaavat :-) Mutta miksi tällainen väärinymmärrys? Ranskaksi pelata jääkiekkoa - jouer au hockey ja keilata - jouer aux quilles ja molemmat lausutaan samalla tavalla, ainakin täällä (ja norjalainen vaihtarisiskokin luuli samaa). Tää näitten murre aiheuttaa kyllä sekaannuksia ja oonkin oppinut täällä paljon uusia sanoja ja tapoja muodostaa lauseita joista ei ranskantunneilla oo ollu mitään puhetta! :-D

Huomenna on ensimmäinen tän alueen 14 vaihtarin tapaaminen, jota ootan innolla. Aiotaan ehkä leipoa korvapuusteja jos se hostäidille/aluevalvojalle käy ja muutenkin kivaa tavata muita vaihtareita ja vähän vaihtaa ajatuksia. Joskus on hetkiä, kun haluaisi vain lukittautua huoneeseensa, mässätä salmiakkia ja kuunnella PMMPtä tai Finlandiaa niinkuin me sisäänpäinkääntyneet suomalaiset tehdään mutta täällä sellainen ei vaan käy päinsä ja pitää vain hymyillä ja olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Ikävä tulee juuri hetkittäin, esimerkiksi kun päivälliseksi syödään lohta ja perunamuusia (juustokuorrutteella mutta kuitenkin) ja kerrankin maku on tuttu. Suomalainen. Tai kun hostsiskon perhe on iloisena käpertynyt suureen kasaan telkkarin eteen kiireisen päivän jälkeen, siinä on jotain tuttua. Tai kun oon hyppinyt tunnin hostsiskonveljen kanssa trampoliinilla ja leikkinyt Lego Ninjago -monstereita ja laskeudun makuulle katsomaan auringonlaskun siivittämiä pilviä. Se on kai tätä suomalaista melankoliaa.

Nyt ei valitettavasti ole kuvia mutta ehkä seuraavan kerran sitä enemmän,

lina-lotta

p.s. Pitää tehdä postaus näitten musiikkikulttuurista mutta tässä vähän makupalaa mitä täällä radiossa soitetaan;