i've got my moon boots on, yeah i'm a man on a mission

Ensinnäkin pahoittelen pitkää postaustaukoa, syitä tähän on monia. Ensinnäkin en enää tiedä mistä kirjoittaa, elämä täällä alkaa tuntua niin normalilta niin en enää esim. kulttuurieroihin paljon kiinnitä huomiota eikä tämä arki täällä oikeastaan ole niin erilaista. Samaan aikaan kun kaikki on erilaista. Toiseksi olen yrittänyt välttää koneella olemista aika paljon, ja huomaankin jo että ranska on alkanut sujua paremmin mitä vähemmän aikaa vietän esimerkiksi Facebookissa.

Viime viikonloppu oli kiva, perjantaina saksalaisvaihtari tuli meille viettämään leffailtaa ja Quebecissä asuva hostsisko tuli perheineen käymään. Syötiin hyvin (lihafondueta!) ja nää on vaan kaikki niin mukavia ihmisiä, varsinkin 2-v hostsiskontytär :-)

Sulkapallosta on tullut täällä aika iso osa mun elämää. Mulla on treenit kaksi kertaa viikossa ja sen lisäksi pakollisessa liikassa on nyt kunnon sulkkiskausi, kohta sulkkiskoe missä pitää osata kaikki eri lyönnit ja yksin- sekä kaksinpelin säännöt. Taisinpa pelata viisi kertaa sulkkista kolmen päivän aikana viime viikolla, hups. Ainakin pysyn kunnossa täällä roskaruoan luvatussa maassa! Nyt oon jo tottunu tähän ruokavalioon, mutta myönnettäköön että saapuessani tänne olin aika shokissa quebeciläisten ruokien ravintoarvoista, mutta nyt syön kaikkea, pas de problème. Tänäänkin ollaan sunnuntailounaaksi syöty sis ihan lounaaksi pannukakkuja ja vaahterasiirappia. :-)

Sainpa aikaseksi ottaa kameran kouluun mukaan ja tässä nyt pari kuvaa, ei mitään parhaita mutta ehkä noista nyt jotain näkee. Koulussa on kaksi isoa "aulaa", liikkasali ja ruokala/toinen liikkasali sekä lukuisia luokkakäytäviä. Oppilaita on siis se vajaat 500 ja tosiaan oltiin tässä parisen päivää sitten Quebecin suurimmassa päivälehdessä. Miksi? Noh, 6 secondaire II-poikaa (14-v) oli saanu mahtavan päähänpiston, että otetaanpa tässä vähän morfiinia koulupäivän aikana. Yksi oli ottanut 7 tablettia ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Että joo, ei tässä mitään, suurin juttu tässä oli että pikku kyläkoulu Jean-Gauthier pääs lehteen. :-D

http://www.lapresse.ca/le-quotidien/201210/25/01-4586830-de-la-morphine-pendant-les-cours.php

Vaikka oonkin alkanut tykätä tästä pikkukylästä paljon niin joskus on aina kiva päästä vähän pois, niin kuin eilen. Vietin koko päivän norjalaisvaihtarin kanssa, ja vaihtarisiskoja kun oltiin eikä oltu nähty kolmeen viikkoon niin juttua riitti, tulikin ilmi että meillä on ollu paljon samoja mietteitä näitten viikkojen aikana. Shoppailin myös kaikkea uutta kivaa ja jo joitakin joululahjoja... :-) Ja tietenkin oli pakko käydä Tim Hortonsissa missä nautiskeltiin kahvista ja Timbitseistä, jotka on sellasia pieniä rahkamunkkeja joita sitten ostetaan kymmenen, kahdenkymmenen tai neljänkymmenen erissä. Kymmenen riitti meille kahdelle oikein hyvin. :-)

Tänään oon taas soittanut selloa kirkossa ja huomisesta lähtien mulla alkaa joka päivä koulu 6.15. Kyllä, ei oo kirjotusvirhettä. Meiän koulussa alkaa päivittäinen aamupalatarjoilu ja avustan hostäitiä (joka on tästä vastuussa) siellä sitten, tapaan ihmisiä ja mun ei tarvitse aamupalasta maksaa 50 senttiä niin kuin muut. Eli tästä lähtien mulla on ainakin kaksi kertaa viikossa lähen 12 tunnin koulupäivä, eikä jostain kumman syystä haittaa yhtään. :-D

2 ja puoli kuukautta ohi, kahdeksan jäljellä. Aika menee liian nopeasti ja joskus tuntuu, etten mä tajua nauttia tästä kaikesta kunnolla. Mulla oli tässä parisen viikkoa sitten niin kuin ehkä täällä blogissakin näkyin pahempi kulttuurishokki kuin osasin ennakoida ja nyt kaikki alkaa tasaantumaan, tää alkaa tuntua mun elämältä enkä mä niin hirveästi ikävöi Suomeen. Joskus kyllä, esimerkiksi sitä vapautta mitä mulla ei täällä oo, mutta kaiken kanssa oppii elämään, kaikkeen sopeutuu, ja sitä se vaihtarius on. Joissakin blogeissa on vain hehkutusta hehkutuksen perään, mutta totuus on, että tää on vaan elämää ja elämä ei oo koskaan täydellistä. :-) hostäiti varoitteli vähän että marraskuu ei koskaan oo helppo kuukausi vaihtareille ja nyt aion niin panostaa täällä olemiseen ja kaveerata oikein kunnolla paikallisten kanssa. Viime viikko oli niiden kannalta tosi jees, oon puhunu paljon paikallisille ja eiköhän tää tästä.

Ens viikolla on halloween ja näkisitte tän kylän, ihan täynnä koristeita, niin hullua. Keskiviikkona puolet koulupäivästä on omistettu halloweenin viettämiseen ja illalla meen varmaan hostsiskonpojan kanssa keräämään karkkeja! :-D yritän ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja teillekin näyttää.

salut (tai bye niin kuin quebecissä sanotaan)
lina-lotta