-18 °C

Taas en pariin viikkoon ole mitään päivitellyt tänne blogiin, mutta ei siihen muuta syytä ole kuin ainainen ajanpula. Viime kahtena viikkona oon ollut menossa melkein joka päivä ja on sitä tullut täytettyä vuosiakin... :)

Kaksi viikkoa sitten messun jälkeen kuoronjohtaja kysyi, haluaisinko tulla samana päivänä katsomaan St-Jeanin järveä, minkä rannalla heillä on kesämökki ja tietysti hyväksyin tämän tarjouksen. Ihan syystä sanotaan, että Lac St-Jean muistuttaa merta;

Käytiin sitten minä ja kuoronjohtajan tytär käppäilemässä tuolla rannalla, minkä jälkeen syötiin ja lähdettiin katsomaan junnulätkää (jonka takia olen tänääkin pois koulusta, hostsisko hakee parin tunnin päästä ja lähdetään seuraamaan pojan turnausta!).

Tosiaan täytin viikko sitten vuosia ja mikäs sen parempi tapa viettää synttärit kuin suurkaupungissa, Quebec Cityssä. :) Lähdettiin sinnepäin perjantaina ja sinä iltana ei paljoa tehty, tilattiin pizzat ja illemmalla kävin kävelyllä hostisän kanssa vähän nähdäkseni kaupunginvilinää. Jostain syystä tuli mieleen Barcelona vaikkei näissä kahdessa kaupungissa ole oikeastaan mitään samanlaista. :D Lauantaina herättiin maltilliseen aikaan ja lähdettiin syömään aamupalaa hienoon aamupala/brunssiravintolaan, jonne hostvanhemmilla oli lahjakortti, ja saatoinpa maksaa yhteensä 25 dollaria aamupalasta mutta oli se sen arvoista;

Elikkäs uppomuna, lohta ja hollantilaiskastiketta, "le suèdois". :D Tämän jälkeen lähdettiin shoppailemaan hostsiskon kanssa joka tuntee muodin tosi hyvin ja oli kyllä paras shoppailuassistentti ikinä, sainpa mukaani ihan kivasti uusia vaatteita joulukautea varten. Lauantaina syötiin hyvin myös illalla, kun perhetutut tulivat kylään ja söin ensimmäistä kertaa elämässä raclettea. Ilta venyi aika pitkäksi ja joskus keskiyön jälkeen (okei, ei kuulosta hirveän myöhältä, mutta täällä meen melkein aina nukkumaan ennen kymmentä!) mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä lähdettiin hostveljentyttären 2-v synttäreitä viettämään, jossa en kyllä tuntenut melkein ketään ja oli vähän awkward olo kieltämättä, mutta oli taas ihan mukavaa tavata uusia ihmisiä ja maistoin uutta lihapataa jonka nimeä en kyllä enää muista, mutta joka oli Rimouskin versio tourtièresta. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut viikonloppu :)

Kylmyys on siis vallannut Saguenay Lac St-Jeanin ja parisen päivää sitten oli ensimmäinen "lumimyrsky", joka jätti jälkeensä ohuen lumikerroksen. Talvisin täällä kuulemma lämpötilat voivat romahtaa neljäänkymmeneen pakkasasteeseen. Eiköhän suomalainen sisu pidä lämpimänä. :D

Mulla on ollut tarkoitus ottaa kuvia mun koululounaasta näyttääkseni teille, mitä täällä syön, mutta enpä ole onnistunut kuin kerran ja tulipa oikein paras esimerkki;

Poutinea käydään siis aina silloin tällöin syömässä lounasvälkällä kylän ruokakaupassa, kun ei paljoa maksa ja hyvää on. :D Ajattelin tänne tullessani, että minäpäs en tuota syö viikoittain, mutta toisin kävi. Nyt pidetään pientä karkkilakkoa saksalaisen kanssa, sillä päivittäinen muffinssi 1,25 $ ei myöskään niin hyvää tee... ja sitten vielä kaikki suklaa, salmiakki, muut karkit. Joulua vielä odotellessa... :D

Liityin koulun joulukuoroon ja täällä yhtäkkiä aina mitä tulee musiikkiin, niin musta on tullut tosi "lahjakas", "uskomaton", "t'es vrrrrrraiment bonne!" jne jne jne, joo osaan säestää soinnuista krhm neljä vuotta vapaata säestystä takana, niin ei ole niin iso juttu mutta näille kyllä. Täällä on tosiaan iso juttu että osaan edes sointuja lukea, sillä nuotit nimetään Do, Re, Mi, Fa, Sol, La, Si eikä C, D, E, F, G, A ja B/H niinkuin meilläpäin, eli joku biisi menee vaikka Sol-duurissa. Joo. :D

Nyt tuli kunnon kilometripostaus taas, mutta jos olette tähän saakka jaksaneet lukea niin jee, kivaa. :) Joulu lähestyy kovaa tahtia ja katsotaan taas, milloin ehdin postailla. Toivottavasti pian.

À plus,

lina-lotta

Jean-Gauthierin Tiikerit koulun seinällä

sans attendre

Céline Dionin uusimman sinkun siivittämänä voisin yrittää taas vähän päivitellä kuulumisia tänne blogiin. Koulussa menee hyvin ja ranskasta tuli 72 %, eli ihan selvällä marginaalilla päästiin läpi! Täällä täytyy siis aina aineesta riippumatta saada vähintään 60 % kokeista ja muista töistä. Kieliperfektionisti kun olen niin mua tuo nyt ei ihan vielä tyydytä ja varsinkin esseestä (joka piti kirjoittaa passe simplessä) sain "vain" 66 prosenttia, mutta eiköhän tuo tuosta (ja uusi asia joka on alkanut mua ärsyttämään on tää ihana suomi/suomenruotsiaksentti josta haluan palavasti eroon! :)). Matikasta tuli 83 %, etiikasta 83 % ja pakollisesta kuviksesta 92 % ja niin edelleen, näillä mennään :)

Tosiaan Céline Dion julkaisi juuri uuden ranskankielisen albumin nimeltä Sans Attendre (Odottamatta) ja pari sunnuntaita sitten telkkarissa näytettiin kahden tunnin Céline-erikoislähetys, jota seurasi vajaat kolme miljoonaa quebeciläistä (kolmasosa väestöstä...!). Eli ihan kunnon stara on. Mitäs muuta täällä on tapahtunut. :D Mafiasotkuja selvitellään vielä aktiivisesti ja viime sunnuntaina vietettiin Jour du Souveniria, sotaveteraanien muistopäivää. Joulumainokset ovat löytäneet tiensä telkkariin ja kaikkialle muuallekin, ja Montréalissa kauhistellaan mahdollisen tulevan kaupunginjohtajan ranskantaitoja. Y fait frette. Kylmä siis alkaa olla...

Eli viettelen nyt torstaista sunnuntaihin "syyslomaa" ensimmäisen "jakson" loppumisen tähden, ja tänään ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa, joten olen siivonnut kylpyhuoneen ja soitellut selloa, ja nyt katselen The Artistia Mariannesuklaakonvehteja mussutellen (tackar mamma!). Eilen kävin Almassa vähän shoppailemassa norjalaisen ja saksalaisen kanssa ja tietenkin Tim Hortonsillakin käytiin Timbitsejä haukkaamassa, mutta kunnon shoppailut aion säästää ensi viikonlopuksi, kun lähdetään perjantaiaamuna ajelemaan Quebec Cityä kohti. Perjantaina on tosiaan mun synttärit, mutta katsotaan nyt, miten niitä vietellään. :) Täällä oon oppinut elämään niin päivä päivältä, että Suomessa tulee olemaan vaikeaa taas seurata jotain kalenteria. Ei ole mun ah niin suunnitelmallista viikko-ohjelmaa kyllä ikävä. Huomenna tulee täyteen kolme kuukautta Kanadassa ja on kyllä ollut kolme erikoisinta kuukautta ikinä, sitä luuli olevansa valmistaunut mutta täällä kaikki tulee päivänvaloon, ja huomaat olevasi ympäriolevista ihmisistä huolimatta ihan yksin. Yksin maailmalla. Ja se on aika sekä huikea että haikea fiilis. Toisaalta oon alkanut tuntea itseni melko sopeutuneeksi, ruoka ei yllätä, kielestä ymmärrän lähes kaiken, maan tavat ovat hallussa, koulu sujuu ja kavereita on. Jäljellä on seitsemän ja puoli kuukautta, tehdään niistä unohtumattomat. :)

Viime tiistaina ilmoittauduin koulun järjestämälle New Yorkinmatkalle! Toukokuussa tie suuntaa siis Isoon Omenaan viideksi päiväksi ja en malta odottaa, puoli vuotta niin kävellään Times Squarella, Brooklyn Bridgellä ja ihaillaan Vapaudenpatsasta. :)

Viime viikonloppuna kävin katsomassa hostsiskonpojan lätkämatsia Mashteuiatshissa, joka on siis intiaanireservaatti Robervalin lähellä. Urheiluhallikin oli perinteitä kunnioittaen koristeltu ihan hauskasti. Matsi tosin päättyi 4-2, mutta alkuperäisasukkaat olivat nopeampia ja vahvempia kuin vierailijat Almasta. :-)

Je suis très à l'aise à ce moment-là et je me sens pas mal adaptée. Maintenant je connais autre chose aussi; le bonheur. Je suis heureuse ici. Je commence à me sentir que le village où je reste, c'est mon village. C'est mon village, ma maison, mon école, mes amis, mon Canada.

lina-lotta

halloween

Kai sitä pitää jotain halloweenistakin kirjoittaa. Eli joo, täällä halloween on erittäin amerikkalaistunut ilmiö ja sitä vietettiinkin ihan kunnolla. Koulussa meillä oli vain kaksi ensimmäistä tuntia (jotka sattuivat olemaan kumpikin kokeita...) ja sen jälkeen vedettiin naamiaisasut päälle. Järjestettyä toimintaa oli monenlaista; tietenkin pukukilpailu ja kauhuleffoja, "kammokuja", kasvomaalausta ynnä muuta. Itse olin vetänyt päälle mustan mekon ja metallisenruskean viitan sekä vähän silmärajausta näyttääkseni noidalta/vampyyriltä/miltälieneekään. Päivän kohokohta oli kuitenkin jo blogissanikin mainitsemani hypnotisoija, oli kyllä kokemus. Ei mulla sinäänsä näkemys hypnoosista muuttunut, noin 200 henkilöstä 30-40 nukahti ja vain muutamalla todellakin toimi, mutta ei apua, ei oo naurattanut pitkään aikaan mikään niin paljon kun Michael Jackson-, Justin Bieber- ja saksalainen hävittäjälentäjä- imitaatiot, oli jotain niin älytöntä. :-D

Illalla vaikka olinkin herännyt 5.30 aamupalaa tarjoilemaan ja käynyt sulkapalloharkoissa koulun jälkeen niin olin luvannut siskonpojalle, että mennään keräämään karkkeja illemmalla eli Trick & Treateilemaan, ja en kadu ollenkaan! Ensinnäkin kotikyläni urheiluhalli oli muutettu isoksi kummitustaloksi ja koko paikka oli täynnä hirviöitä, teemahuoneita ja silmämunan muotoisia purkkapalloja sai koko ajan mukaansa. Sen jälkeen kierrettiin yhdessä koko kortteli ja täällä tosiaan ihmiset panostaa ihan kunnolla, itse en uskonut todellakaan saavani mitään karkkeja mutta tulinkin kotiin muovikurpitsa täynnä kaikenlaisia sipsipusseja, suklaapatukoita ja sokeripurkkoja. Pihat olivat kaikki koristeltuja ja jotkut olivat muuttaneet takapihansa halloweenluoliksi ja pukeutuneina sitten jakelivat karkkia.

Vietin siis onnistuneen halloweenin! Tänään kirkkokuoron illalliselle ja myöhemmin luultavasti toisiin halloweenjuhliin vaihtarikaverin luokse, aina jotain tekemistä ja siitähän mä tykkään. :-)

lina-lotta