i've got my moon boots on, yeah i'm a man on a mission

Ensinnäkin pahoittelen pitkää postaustaukoa, syitä tähän on monia. Ensinnäkin en enää tiedä mistä kirjoittaa, elämä täällä alkaa tuntua niin normalilta niin en enää esim. kulttuurieroihin paljon kiinnitä huomiota eikä tämä arki täällä oikeastaan ole niin erilaista. Samaan aikaan kun kaikki on erilaista. Toiseksi olen yrittänyt välttää koneella olemista aika paljon, ja huomaankin jo että ranska on alkanut sujua paremmin mitä vähemmän aikaa vietän esimerkiksi Facebookissa.

Viime viikonloppu oli kiva, perjantaina saksalaisvaihtari tuli meille viettämään leffailtaa ja Quebecissä asuva hostsisko tuli perheineen käymään. Syötiin hyvin (lihafondueta!) ja nää on vaan kaikki niin mukavia ihmisiä, varsinkin 2-v hostsiskontytär :-)

Sulkapallosta on tullut täällä aika iso osa mun elämää. Mulla on treenit kaksi kertaa viikossa ja sen lisäksi pakollisessa liikassa on nyt kunnon sulkkiskausi, kohta sulkkiskoe missä pitää osata kaikki eri lyönnit ja yksin- sekä kaksinpelin säännöt. Taisinpa pelata viisi kertaa sulkkista kolmen päivän aikana viime viikolla, hups. Ainakin pysyn kunnossa täällä roskaruoan luvatussa maassa! Nyt oon jo tottunu tähän ruokavalioon, mutta myönnettäköön että saapuessani tänne olin aika shokissa quebeciläisten ruokien ravintoarvoista, mutta nyt syön kaikkea, pas de problème. Tänäänkin ollaan sunnuntailounaaksi syöty sis ihan lounaaksi pannukakkuja ja vaahterasiirappia. :-)

Sainpa aikaseksi ottaa kameran kouluun mukaan ja tässä nyt pari kuvaa, ei mitään parhaita mutta ehkä noista nyt jotain näkee. Koulussa on kaksi isoa "aulaa", liikkasali ja ruokala/toinen liikkasali sekä lukuisia luokkakäytäviä. Oppilaita on siis se vajaat 500 ja tosiaan oltiin tässä parisen päivää sitten Quebecin suurimmassa päivälehdessä. Miksi? Noh, 6 secondaire II-poikaa (14-v) oli saanu mahtavan päähänpiston, että otetaanpa tässä vähän morfiinia koulupäivän aikana. Yksi oli ottanut 7 tablettia ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Että joo, ei tässä mitään, suurin juttu tässä oli että pikku kyläkoulu Jean-Gauthier pääs lehteen. :-D

http://www.lapresse.ca/le-quotidien/201210/25/01-4586830-de-la-morphine-pendant-les-cours.php

Vaikka oonkin alkanut tykätä tästä pikkukylästä paljon niin joskus on aina kiva päästä vähän pois, niin kuin eilen. Vietin koko päivän norjalaisvaihtarin kanssa, ja vaihtarisiskoja kun oltiin eikä oltu nähty kolmeen viikkoon niin juttua riitti, tulikin ilmi että meillä on ollu paljon samoja mietteitä näitten viikkojen aikana. Shoppailin myös kaikkea uutta kivaa ja jo joitakin joululahjoja... :-) Ja tietenkin oli pakko käydä Tim Hortonsissa missä nautiskeltiin kahvista ja Timbitseistä, jotka on sellasia pieniä rahkamunkkeja joita sitten ostetaan kymmenen, kahdenkymmenen tai neljänkymmenen erissä. Kymmenen riitti meille kahdelle oikein hyvin. :-)

Tänään oon taas soittanut selloa kirkossa ja huomisesta lähtien mulla alkaa joka päivä koulu 6.15. Kyllä, ei oo kirjotusvirhettä. Meiän koulussa alkaa päivittäinen aamupalatarjoilu ja avustan hostäitiä (joka on tästä vastuussa) siellä sitten, tapaan ihmisiä ja mun ei tarvitse aamupalasta maksaa 50 senttiä niin kuin muut. Eli tästä lähtien mulla on ainakin kaksi kertaa viikossa lähen 12 tunnin koulupäivä, eikä jostain kumman syystä haittaa yhtään. :-D

2 ja puoli kuukautta ohi, kahdeksan jäljellä. Aika menee liian nopeasti ja joskus tuntuu, etten mä tajua nauttia tästä kaikesta kunnolla. Mulla oli tässä parisen viikkoa sitten niin kuin ehkä täällä blogissakin näkyin pahempi kulttuurishokki kuin osasin ennakoida ja nyt kaikki alkaa tasaantumaan, tää alkaa tuntua mun elämältä enkä mä niin hirveästi ikävöi Suomeen. Joskus kyllä, esimerkiksi sitä vapautta mitä mulla ei täällä oo, mutta kaiken kanssa oppii elämään, kaikkeen sopeutuu, ja sitä se vaihtarius on. Joissakin blogeissa on vain hehkutusta hehkutuksen perään, mutta totuus on, että tää on vaan elämää ja elämä ei oo koskaan täydellistä. :-) hostäiti varoitteli vähän että marraskuu ei koskaan oo helppo kuukausi vaihtareille ja nyt aion niin panostaa täällä olemiseen ja kaveerata oikein kunnolla paikallisten kanssa. Viime viikko oli niiden kannalta tosi jees, oon puhunu paljon paikallisille ja eiköhän tää tästä.

Ens viikolla on halloween ja näkisitte tän kylän, ihan täynnä koristeita, niin hullua. Keskiviikkona puolet koulupäivästä on omistettu halloweenin viettämiseen ja illalla meen varmaan hostsiskonpojan kanssa keräämään karkkeja! :-D yritän ottaa mahdollisimman paljon kuvia ja teillekin näyttää.

salut (tai bye niin kuin quebecissä sanotaan)
lina-lotta

hösten kom

Noniin ihan mahtavaa, lajittelin satoja täällä ottamiani kuvia ja Picasa tuli sitten siihen lopputulokseen, että olisi parasta poistaa mun nettikuva-albumi kokonaan ja tietenkin sain vähän päivitellä kymmeniä vanhoja blogipostauksia. Jee.

Syksy on saapunut Québeciinkin ja kävin viime maanantaina kuvailemassa kylää. Kylmyys puskee jo päälle, nollaraja saavutettiin aikoja sitten ja tänä aamuna heräsin lumen peittämään näköalaan. Eli ensilumi lokakuun puolessavälissä, how nice. Voin vaan kuvitella kylmät -40 °C-aamut koulubussia odotellessa, kuulemma meidän koulu on se hullu koulu, joka pitää ovensa auki pakkasesta huolimatta vaikka suositus onkin, että 28 pakkasasteen alittuessa jäädään kotiin... :-)

jalkapallokenttä

Oon nyt käynyt nelisen kertaa keilaamassa ja hauskaa on, vaikka olenkin porukan huonoin, keskiarvo taitaa olla siinä kahdeksankympin maissa :-D koko porukka on toisaalta tosi kannustava ja useimmiten ihan hyvällä fiiliksellä niitä keiloja kaadellaan.

Halloween on täällä ihan tosi iso juttu ja meidänkin kylässä järkätään talojen koristelukilpailu. Hulluna ihmiset jaksaa panostaa ja en oo kyllä ennen nähnyt niin paljon isoja nukkeja, kurpitsoja ynnä muuta sälää ihmisten etupihoilla. Koulussakin multa on jo pariin kertaan kysytty miksi aion pukeutua ja vastaus on yhä ei aavistustakaan. En oikein pakatessani tänne tajunnut ottaa naamiaisasusteita mukaani, eli katotaan millä mennään. :-D

Päässä soi Brenda Russellin Piano In The Dark, istuskelen hostsiskonpojan huoneessa (hostvanhemmat ovat työmatkalla eli asun viikonlopun täällä) ja mietiskelen. Helppoja nämä viime viikot eivät ole olleet ja oonkin oppinu itsestäni yhtä sun toista. Täällä tulee niin paljon selkeämmin esille omat vahvuudet ja heikkoudet, varsinkin kun ei ole omaa äidinkieltä, millä pystyy ilmaisemaan itseään huolettomasti. Toisaalta sanotaan aina, että mikä ei tapa, vahvistaa. Ja nyt jos jollakulla on huoli että täällä kaikki ei ole hyvin, niin ei ole, kaikki on vallan mainiosti mutta sanotaan että ensi-ihastukseni on sammunut ja nyt täytyy löytää se hehku uudestaan. Ja onhan tässä vielä mukavasti aikaa jäljellä. :-)

lina-lotta

weekend

Täällä on thanksgiving-viikonloppu meneillään eli ylimääräistä lomaa quebeciläisille ja ei täällä nyt paljoa tapahdu. Sain luettua mun 450-sivuisen ranskankielisen romaanin loppuun ja ymmärsin jopa tarinan! Mantsassa oli pistari Kanadan kartasta ja hyvin taisi mennä, ja sain ranskansanelusta (kyllä, viikoittainen sanelu secondaire 5:llä!) 16/20, eli 80 % ! Oon todella tyytyväinen ja opettajakin kirjoitti saneluvihkoon "vakuuttavaa! Olet todella lahjakas." Suomeksi tietenkin. :-D

koulupiha sulkkistreenien jälkeen, tänne ne kaikki koulubussit aina ilmestyy 

ranskantunnilla

Perjantai sujui chillailumeiningeissä kotosalla ristisanoja tehden ja lueskellen sekä leikkien hostsiskonlapsien kanssa. Tällä viikolla koti-ikävä on pysynyt ihan loitolla vaikkakin maailman tyhmimmät asiat saavat Suomen mieleen, tosin hyvällä tapaa. Senkin voin kertoa että vaikka aina ei ole helppoa olla täällä ja pieninkin asia voi tuntua hetkittäiseltä maailmanlopulta niin kertaakaan ei oo tehny mieli lähteä kotiin ja täällä eletään päivä kerrallaan, sen oon oppinut kulttuurista. Edes seuraavasta viikosta ei puhuta saati huomisesta (sain esimerkiksi ihmetteleviä katseita hostvanhemmilta kun kysyin, tapahtuuko seuraavana viikkona mitään erityistä.), vaan nykyhetkellä on merkitystä. Ja Occupation Doublella, älyttömän viihdyttävä tosi-tv-sarja johon oon jäänyt koukkuun ja jota katotaan aina porukalla. Paitsi että norjalainen vaihtarisisko häippäsee uuteen perheeseen kohta niin jään tänne ainoaksi lapseksi. (Taustatietoja niille jotka ei tiennyt niin norjalaisen ensimmäinen perhe ja vaihtari ei sopinu yhteen ollenkaan niin tuli tänne aluevalvojalle vajaa kuusi viikkoa sitten ja nyt muuttaa omaan lopulliseen hostperheeseen.)

Mun pitää nyt ryhdistäytyä ja aina ottaa kamera mukaan kun mennään jonnekin. Ensinnäkin olisi pitänyt ottaa kuva eilisestä poutinesta joka oli meidän palkkio pienistä siivoushommista kotona (se oli valtava varmaan 1000 kalorin pommi, herkullinen toki!), ja Peribonka-joesta jonka rannalla käytiin ihailemassa lokakuista ruskaa. Illemmalla meidät oli kutsuttu periquebeciläisiin perhejuhliin juhlistamaan jonkun hostäidin sukulaisen lähtöä rauhanturvaajatöihin Afghanistaniin, ja tarjolla oli tietenkin tourtièreä (vähän niinkuin pyttipannu uunissa), sandwichejä, vihanneksia+dippiä ja täytekakkua. Ensin juotiin, sitten syötiin ja juotiin ja viimeiseksi syötiin, juotiin ja laulettiin karaokea. Ei hostäitikään saanut mua laulamaan ja olisin kyllä ollut pulassa sillä porukka lauleskeli pääosin vain quebeciläistä iskelmää. Jes. :-D

Tänään kävin messussa soittamassa ja laulamassa kuoron kanssa ja sen jälkeen ollaan käyty ostoksilla ja subilla, täällä päivän subi -aterian limuineen ja kekseineen saa 6,40 dollarilla eli viidellä eurolla. Ei paha. Oli tarkoitus mennä katsomaan leffaa paikallisen kaverin luokse (niitäkin alkaa näin löytyä!) mutta jostain syystä nyt ei käy, niin jää toiseksi kerraksi. Iltaan taitaa kuulua sellaiset 4 tuntia telkkaria ja huomenna saa taas nukkua, Suomessakin taitaa syysloma joillakin olla?

Kymmenen päivän päästä tulee kaksi kuukautta täyteen täällä, viidesosa vuodesta jo ohi ja elämä on vasta alkamaisillaan täällä. Niin outoa. Outoa on myös että täältä lähdetään joskus sitten kotiin.

lina-lotta

viekää minut sinne missä hän on, lautturi kuule mitä mä toivon

Viime viikko oli kyllä mun masis-koti-ikäväviikko. Voin syyttää itteänikin, sillä PMMP:n ja Leevi and the Leavingsin kuuntelu ei kyllä edesauta koti-ikävää joskin auttoi mua hölkkäämään puoli tuntia liikkasalin ympäri. Oho. Torstai oli pahin, ihan kaikki pikkuasiat laukaisi koti-ikävän ja Projet integrateurissa tein esimerkkityötä - Suomesta. Olipas hyvä valinta. Ja kyllähän kaikki tietää, että silloin kun on vähän surullinen mieli niin pienimmätkin kommentit ja ranskankorjaukset ärsyttää joskus itkupisteeseen saakka. Syitä koti-ikävään on tietenkin monia. Tää pieni paikkakunta alkaa näyttää huonot puolensa, koulu on todellakin joskus ärsyttävä paikka  erilainen, kaverit ja muut tutut on aika vähissä ja muutenkin väsyttää vaikka tuleekin jo seitsemän viikkoa täyteen. Mutta jaksan pysyä positiivisena, ranska on oikeasti kehittynyt ja kaikki sanoo että sitten kun kielen taitaa sujuvasti niin se vuosi vasta alkaa, kaveritkin tulee helpommin ja elämä täällä näyttää todellakin parhaimmat puolensa.

Sulkkistreenit on tosin menny tosi hyvin ja liityin (vähän vahingossa mutta kuitenkin) kirkkokuoroon! Siellä oltiin tosi kilttejä mulle ja huomenna taas treenit. Heräsin tietenkin sunnuntaiaamuna 7.20 jotta ehtisin tuntia myöhemmin alkaviin messua edeltäviin kuorotreeneihin :-) täällä kirkko on katolinen ja ihmiset niiasivat kirkkoon tullessa mutta messu ei muuten poikennut hirveästi suomen luterilaisista messuista. Ehtoollisella ei ollut viiniä mutta en sitten tiedä onko tuo ihan normi täällä vai ei.

Lauantaina tehtiin shoppailureissu Chicoutimiin, joka sijaitsee vajaa tunnin päässä täältä. 250 dollaria taisin tuhlata kahteen takkiin, talvikenkiin, paitaan ja sulkapallomailaan. Ensin käytiin ostoksilla Costco:ssa jonka kokoon en ole oikein vieläkään tottunut, syötiin puolentoista dollarin hodarit ja jatkettiin matkaa. Hostäiti osti myös Marie-Main uusimman levyn (Quebecin Star Academy-menestyjän neljäs popalbumi) jota sitten kuunneltiin autossa, ja tarkotuksena on että kuuntelen biisejä ja luen sanoja oppiakseni lisää ranskaa. Muutenkin oon huomannut että oon paremmalla tuulella kun oon kuunnellut tai kuuntelen ranskankielistä musiikkia. :-)

Costco!

Uudet kengät, 80 $

Vierailtiin myös perheessä jonka oli tarkoitus ottaa meksikolaisvaihtari kolmeksi viikoksi asumaan mutta samainen poika asuu vieläkin perheessä kolme vuotta myöhemmin ja suorittaa opintoja täällä jäädäkseen Quebeciin asumaan, Meksikoon kun ei halua palata.

Huomenna taas kouluun, liikkaa, kuvista, matikkaa, lisää liikkaa ja etiikkaa mulla taitaa olla. Ruska on todella kaunis täällä vaikka vasta lokakuussa on kuulemma parhaimmillaan. Minä ja koris ei oikein mennä yhteen. Hostäidin lasagne sulkkistreenien jälkeen on hyvää. Kouluruoka on kallista. Mulla menee ajatukset ristiin. Näin unta ranskaksi viime viikolla. Mun sänky on leveä ja tarpeeksi kova ettei selkä tule kipeäksi. Koti-ikävää ei voi koti-ikäväksi kutsua sillä kotihan on täällä. Juuri nyt ainakin.

lina-lotta

p.s. lycka till MGP-finalister, lyssnade era bidrag och riktiga godingar finns det ju bland alla fina låtar! Blir nog inte av att se på finalen härifrån men jag bongar er senare på YouTube hoppas jag. En gång (två gånger...) MGPare, alltid MGPare. :-)