Six Flags La Ronde

Kohta tulee neljä päivää täyteen Quebecin mailla ja oon nauttinu täällä olosta ihan sikana. Oleskelen siis vieläkin Montrealin alueella (tarkemmin sanottuna 100 000:n asukkaan kaupungissa nimeltä Terrebonne) muiden vaihtareiden seurassa ja kunnon postaus leiristä tulee luultavasti tän viikon loppupuolella kun oon lentäny L'Ascensioniin mutta pakko tehdä nyt ylimääräinen hehkutuspostaus!

Mainitsin viime postauksessa (joka oli pituudeltaan häpeällisen lyhyt ja yksitoikkoinen) että oltaisiin ehkä menossa huvipuistoon, jonne sitten mentiin vähän pienemmällä vaihtariporukalla eilen sunnuntaina. Puisto, La Ronde (Six Flagsin omistama) sijaitsee Montréalissa, jonne ajettiin täältä vajaa tunti, yhdeksän vaihtaria ja kuski (hostisä) pakussa. :-D Hostäidilläni ja hänen poikaystävällä on kausikortti puistoon, joten mä ja saksalainen hostsisko päästiin sisään ilmaiseksi eikä siis tarvinnut maksaa 49 dollaria (40 euroa) pääsylipusta. :-)

 La Ronde on varmaan isoin huvipuisto missä oon ikinä käynyt ja ihmisiä oli ihan valtavasti. Kaikkialla oli erinäisiä kioskeja ja nyt päästään pääasiaan; vuoristoratoihin. Kaikki jotka on mun kanssa käyny esimerkiksi Linnanmäellä tietää etten mä uskalla tulla edes Tulirekeen saatikka mihinkään muuhun vuoristorataan (vanha perinteinen on kai poikkeus, vaikka sekin on koettu vaan pari kertaa). Täällä kaikkiin laitteisiin pitää jonottaa se tunti, varsinkin vuoristoratoihin, joten oliko valinnanvaraa? Eipä tainnut olla. :-D Nyt on koettu Le Monstre, Le Goliath (no okei... ekan kerran jätin väliin mutta tokalla menin! ja oottaessani muita pääsin puhumaan ranskaa niin en valita :-)), Le Vampire ja Le Boomerang, jotka kaikki oli ihan kauheita mutta samalla niin hauskoja! Oon todella ylpeä ittestäni ja oli ihan sikahauska päivä, varmaan paras huvipuistokokemus koskaan. Ja seura on tietenkin hyvää, muiden vaihtareiden kanssa on yksinkertaisesti vain helppo olla :-)

Le Goliath, toi eka pudotus oli kyllä ihan omaa luokkaansa. :-D

Le Monstre oli kuin Lintsin Vanha Vuoristorata kertaa Amerikka.

Le Vampire... ei sanottavaa tästä. Kuulemma pahempi kuin Särkänniemen Tornado, jossa en ole käynyt. :-D

Le Boomerang... oh my god. Eteenpäin, taaksepäin, ylös alas, kierrettä ja hupsista, Suomen Lina-Lotta olisi suosiolla jättänyt väliin.

Huvipuistossa tulee aina nälkä, varsinkin jos siellä viettää vajaat yksitoista tuntia, joten ruoka maistui. Lounasaikaan haettiin subit (ranskaksi mind you) ja illemmalla yhden tytön hostisä joka oli mukanamme koko ajan haki meille pientä iltapalaa...

Queue de Castor (majavan häntä suomeksi) oli vähän niin kuin kanelilla maustettu lörtsy ilman hillotäytettä. Oli ihan hyvää, epäterveellisen makuista tosin mutta oottakaas, niin postailen yhdestä toisesta kanadalaisesta herkusta piakkoin... :-D

Mentiin myös katsomaan Montréalia korkealta ja illalla kaupungin valot olivat todella kauniita. Oon todella tykästyny tähän paikkaan lyhyessä ajassa ja täytyy sanoa etten ole kyllä kertaakaan lähdön jälkeen katunut tänne lähtöä. Suomi tuntuu jo kaukaiselta paikalta, varsinkin kun sitä aikaeroa on se 7 tuntia. Tänne mä halusin ja täällä mun on tarkotus olla juuri nyt.

lina-lotta (vaikea nimi ihan kaikille! :-D)