helt perusmeininki

Ei mulla oikeastaan ole mitään uutta kirjoitettavaa. Eilinen alkoi katastrofaalisesti, kun olin unohtanut herätyksen ja 25 minuuttia ennen lähtöä norjalainen vaihtarisisko tuli herättämään. Kun olimme jo lähtemässä ja olin unohtanut lounaan omaan huoneeseen olin kompastua rappusissa mutta satuin myös kaatamaan jonkun ihme koriste-esineen ja yhtäkkiä lattialla olikin paljon vettä ja kiviä. Jätin huonolla omallatunnolla hostäidin siivoamaan aamuseitsemältä ja toivoin todella, etten olisi rikkonut mitään arvokasta. Kotiin tullessani olin valmistellut anteeksipyyntöäni koko bussimatkan ajan mutta hostäiti vain naureskeli ja sanoi ettei haitannut ja että hän olisi muutenkin heittänyt tämän jonkin esineen pois. Helpolla selvittiin siis :-) Vaihtarisisko meni eilen uuteen kouluun ja tykkäsi kovasti, eli nyt meitä on vaan minä ja saksalainen vaihtari mun koulussa.

Ranskantunnilla saatiin tänään arvosanat suullisesta työstä (Arto Paasilinna-esitelmästä) ja hah, 67 % sieltä tupsahti (täällä siis ovat arvosanat prosentteina, joten tietenkin sataan tähdätään!). Järjestö kai vaatii kaikkien arvosanojen olevan koko ajan yli 60 % mutta joo. :-D Kyllä tuo tuosta vielä paranee! Englannissa taas maikka raivosi 25 minuuttia kuinka me oppilaat aina pölötetään liikaa ja kuinka meidän pitäisi ottaa vastuuta enemmän ja lounastauolla tein hyvän päätöksen ja liityin mukaan vuosikirjakomiteaan, saanpa lisää tekemistä! Ja opin tuntemaan ihmisiä paremmin. Etiikassa tehtävänä oli luoda oma jumala. Ja ehkä vähän analysoida. Joo, mulla ja saksalaisella oli (taas) hymyilemisen aihetta.

kirja-arvostelua varten, oon lukenu jo yli sata sivua ja ymmärrän, omg!

kaikilla oppilailla on omat henkilöllisyyskortit jolla saa lainattua kirjoja kirjastosta ja tunnistettua itsensä aamuisin koulubussissa. ei oo ees niin huono kuva musta hahah :-D

En ihan tiedä mihin aikaan, mutta tänään olisi tarkoitus vielä illemmalla mennä soittamaan kirkkokuoron harkkoihin! Treenataan joulua varten Charles Gounodin Ave Mariaa ja ihan hauska vähän tätä vanhaakin juttua tehdä. Ja mun salmiakit loppu kesken tänään, ellen löydä hostperheen piilottamia jostakin, hahah. :-D

à plus, lina-lotta

p.s. Eilen kylän ala-asteen lapset pidettiin sisätiloissa récrén aikaan, sillä kylässä liikkui karhu(npentu eli myös äitikarhu lähistöllä). tervetuloa kanadaan siis

hämmentävän tavallista

Tää viikko on menny aika suunnitelmien mukaan. Koulussa on jo jonkin verran tuttuja ja moikattavia enkä voi sanoa saaneeni kavereita vielä kolmen viikon jälkeen, mutta ei siinä mitään! Kyllä ne ajallaan tulee kunhan vaan ranskakin parantuu ja jaksaa yrittää olla osa porukkaa vaikkei tajua Lac St Jeanin murteesta mitään. Englannissa ollaan kirjotettu kesälomasta vähintään 150 sanaa (krhm 399 krhm), ranskassa aletaan lukea kirjaa kirja-arvostelua varten, matikassa opitaan piirtämään epäyhtälöistä muodostettuja monikulmioita ja mantsassa ollaan tehty tehtäviä liittyen erinäisiin ekologisiin katastrofeihin. Liikassa oon hölkännyt, minä sydänvikainen ei-koskaan-melkein-liikkaa 20 minuuttia liikkasalin ympäri ja vaikkei tuo nyt saavutukselta vaikuta niin olin yllättynyt itsekin, ja kuviksessa oon öljypastelliliiduilla maalaillut hedelmiä. Ihan perus meininki siis täällä.

Keskiviikkona mulla alkoi sulkapallo ja se on kyllä tosi kivaa, vaikka ollaankin vaan 5 pelaajaa ja kaikki muut on secondaire I-III:lla ja minä vitosella. Muuttui sekin laji vaikeaksi heti kun alettiin keskittyä tekniikkaan mutta on se kyllä niin hauska laji ja pelatessa tulee hiki, mikä tekee mulle hyvää tässä roskaruoan luvatussa maassa :-) Täytyykin ostaa oma maila sillä koulun mailat on mitä on. En myöskään tiedä, pystynkö osallistumaan turnauksiin sillä en oo Kanadan kansalainen niin on vähän epäselvää, saako omaa koulua edustaa.

Eilen sitten oli tarkoitus mennä pelaamaan jääkiekkoa, josta myös hehkutin täällä ja ehtivät jotkut jopa vähän huolestua mutta älkää huoliko, sillä en minä jääkiekkoa aloittanut vaan keilauksen! :-D Olin niin mitä hittoa kun mentiin keilahalliin ja olinkin hehkuttanut hostvanhemmille etten oo pelannu jääkiekkoo ennen niin kai ne vieläkin luulevat että oli mun eka kerta (mikä lieneekin osittain totta, muutaman kerran oon käyny keilaamassa ennen että en todellakaan ole mikään mestari!) ja huonosti meni, mutta hauskaa oli ja pääsin tapaamaan uusia kyläläisiä. Tietenkin myös koulubussinkuljettajat keilaavat :-) Mutta miksi tällainen väärinymmärrys? Ranskaksi pelata jääkiekkoa - jouer au hockey ja keilata - jouer aux quilles ja molemmat lausutaan samalla tavalla, ainakin täällä (ja norjalainen vaihtarisiskokin luuli samaa). Tää näitten murre aiheuttaa kyllä sekaannuksia ja oonkin oppinut täällä paljon uusia sanoja ja tapoja muodostaa lauseita joista ei ranskantunneilla oo ollu mitään puhetta! :-D

Huomenna on ensimmäinen tän alueen 14 vaihtarin tapaaminen, jota ootan innolla. Aiotaan ehkä leipoa korvapuusteja jos se hostäidille/aluevalvojalle käy ja muutenkin kivaa tavata muita vaihtareita ja vähän vaihtaa ajatuksia. Joskus on hetkiä, kun haluaisi vain lukittautua huoneeseensa, mässätä salmiakkia ja kuunnella PMMPtä tai Finlandiaa niinkuin me sisäänpäinkääntyneet suomalaiset tehdään mutta täällä sellainen ei vaan käy päinsä ja pitää vain hymyillä ja olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Ikävä tulee juuri hetkittäin, esimerkiksi kun päivälliseksi syödään lohta ja perunamuusia (juustokuorrutteella mutta kuitenkin) ja kerrankin maku on tuttu. Suomalainen. Tai kun hostsiskon perhe on iloisena käpertynyt suureen kasaan telkkarin eteen kiireisen päivän jälkeen, siinä on jotain tuttua. Tai kun oon hyppinyt tunnin hostsiskonveljen kanssa trampoliinilla ja leikkinyt Lego Ninjago -monstereita ja laskeudun makuulle katsomaan auringonlaskun siivittämiä pilviä. Se on kai tätä suomalaista melankoliaa.

Nyt ei valitettavasti ole kuvia mutta ehkä seuraavan kerran sitä enemmän,

lina-lotta

p.s. Pitää tehdä postaus näitten musiikkikulttuurista mutta tässä vähän makupalaa mitä täällä radiossa soitetaan;

kuukaudessa olen oppinut...

...sanomaan merci, merci, merci, merci...

...syömään pikaruokaa päivittäin ja jopa pitämään ajatuksesta

...että autolla mennään kaikkialle, jopa hakemaan postit 100 metrin päästä

...että ostokset tehdään isoissa erissä.

...tilaamaan subin ranskaksi, asia jota en osaa edes suomeksi tehdä

...että jääkiekko on täällä iso juttu.

...reagoimaan kun huudetaan "Lina!".

...hymyilemään. Aina.

...että ruokapöydässä pitää ylläpitää jopa täysin tyhjänpäiväistä keskustelua.

...katsomaan jokaikistä tv-sarjaa ranskaksi dubattuna, eikä se edes enää häiritse

...syömään peanut butteria ja hilloa leivän päällä

...ettei poliitikkoihin Québecissä kannata luottaa.

...että harvat harrastavat musiikkia. Tai puhuvat englantia.

...että myös 2000 asukkaan kylä voi muistuttaa kaupunkia

...ja että 30 000 asukkaan kaupunki ei muistuta kaupunkia ollenkaan.

...ilmaisemaan itseäni en français, même si c'est un petit problème encore... mutta juuri nyt, vaikka osaankin englantia vielä paremmin, aloitan aina luonnostaan ranskaksi.

...Angry Birdsien olevan täällä erittäin. Erittäin suosittuja.

...että koulu on tosi helppoa, silloin kun ymmärtää.

...rakastamaan tätä paikkaa.

fiiliskuva Softlandingin hellepäiviltä. Nyt täällä on jo kylmä...

lina-lotta

p.s. Tämä tyttö aloittaa jääkiekon! Ja pääsee jumalanpalveluksiin soittamaan selloa :-)

4 weeks down, quite many to go

Huomenna tulee täyteen 4 viikkoa täällä Kanadassa. Huh! Enimmäkseen oon ollu täällä tosi hyvällä tuulella, tulee niitä huonojakin päiviä mutta kaikesta selviää :-) Päivä päivältä puhun enemmän ranskaa et écrire français c'est pas un problème je pense!

Viime viikonloppuna käytiin hostvanhempien kanssa Québecissä sukuloimassa, Tää ranskani taso on silti sellaista luokkaa, että tajuan useimmiten puoli totuutta ja mulle valkeni samana aamuna että joo, asutaan asuntovaunussa 4 päivää. Ekaksi olin vähän että jaa, mutta oli oikein kivaa tavata uusia ihmisiä ja tietenkin tuli sellainen "perhe"-fiilis kun asuttiin samassa huoneessa kokonainen viikonloppu host-vanhempien kanssa. Käytiin myös muutamassa jättitavaratalossa ja ei huhhuh. Liian suurta mulle pienelle suomalaiselle. :-D

Koulussa menee hyvin, vaikka oikeasti tulee usein sellainen tunne, että mitäköhän me tehtiin tunnin aikana? Ei mitään... :-D Ussassa saatiin paperi, jossa oli 30 kysymystä joihin piti vastata kirjallisesti, jaiks! No, eipä siinä mitään kun kysymykset oli lainattu suoraan kirjasta ja niihin piti ehkä viimeistellä yksi puuttuva sana. Ei näin Suomessa? Oikeastaan kaikki aineet täällä on helppoja, paitsi ranska joka on pelkkää siansaksaa varsinkin kun luetaan jotain hienoa tekstiä sanavarastoineen, ja huomenna ois takotus pitää pienehkö suullinen esitelmä Arto Paasilinnasta. Odotan innolla! :-D

Mutta tosiaan, ei iloa ilman surua, eikun? Mulla on kaks eri liikkakurssia ja toisesta en tykkää sitten yhtään. Myös on ikävä Suomielämää, sitä helppoutta jonka saa aikaan joukkoliikenne (joskin harvalti toimiva talvisin), ruoka, rutiinit... kyllä mä oon hyvin sopeutunut tänne, ruokakulttuuri ei tuota mitään ongelmia (paitsi ehkä jokuisia lisäkilojenalkuja...) ja elämä on helppoa ja ihanaa, mutta silti iskee joskus sellainen outo tunne, että hei, mä voisin olla Suomessa eikä mun tarvitsisi koko ajan panostaa helv*tisti normielämään. Toisaalta pienet ilot on parhaita iloja ja tänäänkin mut ja toinen vaihtari kutsuttiin kattomaan leffaa lauantai-iltana :-)

Vielä kuvia viime ajoilta, lähinnä Québecin reissulta;

Huomenna taas normiherätys 6.20 ja kouluun... ps. täällä ei oo läksyjä.

lina-lotta

this is the life

Eilen ja tänään ei oo ollu koulua Quebecin eduskuntavaalien takia, niin istuskelen kotona dataamassa. Koulu alkoi siis ihan kivasti ja eiköhän sieltä kohta löydy se oma porukka vaikka onkin pieni koulu. Mulla on tosiaan paljon liikkaa ja kuvista ja sen lisäksi aloitan varmaan sulkapallon. Sen lisäksi mietittiin vaihtarikaverin kaa, että voitaisiin mennä paikallisille zumbatunneille yhdessä, miksei? :-)

Ilahduin eilen aamuna kun kotoa löytyi jotain 100 % vehnäleipää, eli ei ihan valkosta! Oon rakastunut täysin peanut butteriin ja hilloon jota aina syön leivän päällä. Tosiaan ruokavalio ei oo muuttunut paljoakaan terveellisempään suuntaan ja esimerkiksi toissa päivänä söin valkosta leipää aamupalaksi, Kentucky Fried Chicken -takeawayta (ranskaksi PFK, Poulet Frit Kentucky) lounaaksi ja hampurilaisen päivälliseksi. Täällä siis syödään kolme kertaa päivässä ja ehkä jotain pieniä snackseja karkkia sipsejä tim hortonsia yms jos on nälkä. :-)

Tossa on nyt mun lukkari. Suomenlipulla väritetyt tunnit on projét integrateur -tunteja, jolloin työstetään vikan kouluvuoden lopputyötä. Itellä toi tarkottaa kai jotain Suomi-työn tekemistä. Keltaset tunnit on liikkaa ja vihreät ranskaa... :-)

Jos ymmärsin oikein, en mee kouluun kuin huomenna ja sitten torstaina lähdetään Quebecin kaupunkiin sukuloimaan sunnuntaihin saakka. Odotan! Sitten on myös tämä vaalirumba ohi, sitä kun toitotetaan joka ikkunasta koko ajan. Puolueita on kai kolme isoa ja kaksi pienempää, en oo oikein varma kun pitäisi varmaan yrittää kysellä enemmän. Yritän kyllä puhua niin paljon kuin mahdollista mutta ranskantaidot rajoittavat jonkin verran... Mutta ymmärrän päivä päivältä enemmän, niin kyllä se ranskakin opitaan! :-)

Viikonloppuna hostvanhemmat kävi Quebecissä niin asuin heidän tyttären perheensä luona, ja eilen sitten olin (toista kertaa) mukana viikottaisella shoppailureissulla. En oo oikein tajunnut tätä miksi vielä, mutta pakkaudutaan kaikki isoon autoon ja käydään läpi kaikki isot tavaratalot, Zellers, Canadian Tire ja Walmart, minkä jälkeen syödään joko ravintolassa tai otetaan ruokaa mukaan kotiin. L'Ascension sijaitsee noin 20 km Almasta, missä käydään aina ostoksilla. Itse tuli mukaan Zellersistä ranska-englanti-sanakirja 9 dollarilla ja kasvojen puhdistusvaahto 5 dollarilla. Kaikki on täällä niin halpaa, en ymmärrä! :-D Toisaalta hintoihin pitää lisätä 14,5 % verot, eli hinnat ei oo niin alhasia miltä ne näyttää.

Kohta lähetään minä ja vaihtari Norjasta kattomaan hostsiskonpojan lätkäpeliä :-) ja hei mun sello saapui mutta Picasa ei suostu yhteistyöhön niin kuvaa en saa. Se soi oikein kivasti mutta ei oikein pysy vireessä, syytän tosin 1000km bussimatkaa... mutta ei tämä elämä niin mielenkiintoista ole, paitsi että en ole Suomessa. :-)

lina-lotta

mä oon koulussa, pannaan meneen

Noniin, nyt on sit alkanut koulu! Koulun säännöissä kielletään valokuvaaminen koulun tiloissa mutta voinpa kuitenkin teille selittää kaikkea. :-D

Mun koulu sijaitsee 6 km kotikylästäni joten joka päivä keltainen koulubussi lähtee lähikoulun parkkipaikalta 7.25. :-) Koulussa kaikilla on sellaiset jenkki-high-school-kaapit joita on oikeasti vaikea avata! Kesti vähän aikaa tajuta se lukkokoodijärjestelmä. En saanu valita mitään aineita itelleni joten mulla on kaikille pakolliset matikka, ranska äidinkielenä, englanti, etiikka ja ussa, mantsa, liikka ja kuvis sekä sen lisäksi lisää liikkaa ja kuvista. Mun lukkari on tosi outo koska joka päivälle on oma lukujärjestys (joita on yhteensä kymmenen). Eli käytännössä lukkari on kahelle viikolle suunniteltu ja sitten pitää aina kalenterista seurata, minkä päivän mukaan mennään.

Ekana koulupäivänä toisen vaihtarin iskä joka on liikkaopena meidän koulussa vei meidät kouluun ja opasti alkuun, esitteli opettajille yms. Saatiin lainaan koulukirjat kirjastosta ja lukkarit käteen ja sen jälkeen vuorossa oli aktiviteetteja! Kouluun oli pystytetty kaikenlaisia linnakkeita kuten joku ammuntapeli, ultimaterata, benjikorista ja muita ihan hulluja juttuja joita kyllä ei Suomen kouluista löytyisi. Ideana oli sitten luokkana suorittaa erilaisia aktiviteetteja ja yhdessä vedettiin myös koulubussia 50 metriä. :-D Oli kyllä erilaista (ja muutenkin oon kyllä palannu yläasteelle...), mutta kivaa!

Koulu täällä on kyllä helpompaa kun Suomessa, esim mantsassa piti nimetä mantereet ja meret sekä värittää kartta niiden mukaan, ja saatiin katsoa kirjasta. Että jos vertaa mantsaykkösen maailmankarttoihin niin kyllä vaan naurattaa. :-D matikassa kerrattiin perusfunktioita (y=x+4) jne, saa nähdä millasta enkku on... ranska oli vaikeaa mutta syystäkin, onhan se kuin meidän äikkä Suomessa. Paitsi että kuulemma vaihtarit on vuoden lopussa parempia kieliopissa kuin paikalliset...?

Oon huomannu vähän muitakin ihme juttuja täällä... silloin kun on pidempi välkkä, récré, tai lounastauko (joka kestää puolitoista tuntia) niin koulussa soitetaan musaa isoista kaiuttimista, esim. Rihannan Rude Boyta. :-P Tytöt panostaa ulkonäköön ihan sikana ja lounaan jälkeen monet tytöt meni harjaamaan hampaita kylppäriin! :-D täällä ei olla kyllä kuultu mistään ksylitolipurkasta niin tavallaan tajuan, mutta oli meillä vaihtareilla vähän ihmettelemistä kun kymmenen tyttöä seisoo peilin edessä hampaita harjaamassa.

Vielä vähän kuvia L'Ascensionista, eräänä päivänä aattelin käydä kävelyllä kuvaamassa vähän kylää ja tietenkin kaatosade yllätti niin jä ne kuvailutkin vähemmälle, mutta voici;

lina-lotta

hur går det här då?

Blev tillfrågad om jag kunde skriva lite på svenska också så förstås går det! Har nu varit i Kanada i lite mer än två veckor och älskar det här landet. Flög alltså den sjuttonde augusti till Montréal där vi hade ett läger med de andra utbyteseleverna vilket var jättekul. Förra söndagen flög jag till Bagotville, varifrån min hostpappa hämtade mig och så körde vi till min hemby, L'Ascension. L'Ascension är en väldigt liten stad med ca 2000 invånare (i alla fall för mig som alltid har bott i eller nära Helsingfors!) men också väldigt mysig. Québec är ett lite konstigt område, det är som USA men alla talar franska! :-D Här äts det väldigt ohälsosamt och jag måste nog börja motionera så småningom eftersom vitt bröd, snabbmat och sötsaker varje dag inte gör mig väldigt gott... :-)

Skolan är väldigt annorlunda och det känns som om jag har gått tillbaks till högstadiet. Skolan här är alltså école secondaire, med fem årskurser och jag är på femman (i Finland skulle jag ha börjat tvåan). I skolan har jag matta, gegga, rella, engelska, franska (som modersmål, oui!), två jumppakurser och två bildkonstkurser! Skall antagligen anmäla mig till badminton också.

Men ganska vanligt liv är det här, mycket finns det egentligen inte att berätta! Jag hoppas verkligen och tror att det nog blir ett huippuår :-)

lina-lotta